Elohiiri2

canvastaulut

2012-02-06T17:14:00.005+02:00

muodostui ongelma -
haluan näitä lisää.
tilaisin vaikka joka päivä ja joka seinälle,
mutta kun on tuo budjettikuri.
siinä on pysyttävä.

joku päivä
joku päivä
lisää.
♥

Keittiö

2012-02-03T19:41:00.004+02:00

Muistan aina yläasteella ihmetelleeni, miten kaikki kaverini tykkäsivät ja melkeinpä jumaloivat kotitalouden tunteja. Menin siinä mukana, en sentään valinnaiseksi aineeksi valinnut, mutta esitin, että pidän köksästä. Taisinpa jopa kirjoittaa johonkin ystäväkirjaankin lempiaineekseni kotitalouden.
Hah. En pitänyt ruuanlaitosta silloinkaan. Yhtään en muista, miten annokset onnistuivat tai että mitä tein niillä tunneilla. Silittettiinkö me? Viikattiinko? Mietittiinkö pyykinpesua? Olivatko tunnit vain ruuanlaittoa?

Tässä nykyinen keittiöni.

Yritän inspiroitua, kun puitteetkin ovat kunnossa.
Made by Puustelli. On induktioliesi, kiertoilmauuni, integroituja vekottimia.
Paljon piippaavia koneita, ilmoittavat, kun ovat valmiita. Vielä kun oppisi, mitä mikäkin piippaus tarkoittaa. Hana, josta lähtee sellainen vieteri - mahdottoman hyvä keksintö! Hanalla pääsee just siihen kohtaan, mihin pitääkin, paineella saa kattilat hetkessä puhtaaksi ilman, että roiskuu.
Seinissä lasikuitutapetti, helppo pitää puhtaana.
Lattia uusittu ja katto vaihdettu.
Vetolaatikoita, niiiiin sulavasti liikkuvia.
Astianpesukone nostettu maasta, selälle parempi.
Uuni mikron alla, sekin maasta nostettu.
Iso allas, jossa saa isompaakin pestyä.

Mukavuuksia, sanon minä. Eivät välttämättömyyksiä.
Katsotaan, josko inspiraatio iskisi.
Isompi matto on vielä hakusessa, sekä verhot.
Laskarit? Luultavasti.

Oikein hyvää perjantai-iltaa,
menen ottamaan ruuat uunista pois.
♥

Tykkään

2012-02-03T12:37:00.003+02:00

Toiset eivät pidä kuluneista maalipinnoista,
erilaisista lattioista, kynnyksettömyydestä,
vanhoista kahvoista eivätkä vanhoista ovista.
Minä painan tykkään-nappia.

Aloittakaamme kierros meillä.
Ihan hetken päästä.

Hyvää

2012-01-05T21:41:00.009+02:00

alkanutta vuotta täältä Rasikadulta!

♥ ♥ ♥

Meillä täytettiin kuusi vuotta
vuoden ensimmäisenä päivänä.
Viime vuoteen verrattuna juhlat
ja juhlijat olivat rauhoittuneet,
kasvaneet,
kehtaavatkin
pystyivät jo alkuhurman ja alkuvillin jälkeen keskittymään
ja pelaamaankin. Pöydässä ei kaatunut mikään,
[olisi saanut kaatuakin, en minä sitä],
asioista pystyttiin juttelemaan ilman kiljumista,
eikä kukaan itkenyt.

Näinkin siis huomaa lasten kasvaneen,
juhlien syklin muuttuessa.
Ja minä itse, olin yhtä vuotta kokeneempi.
Kuuden vuoden äitikoulutus takana
varautunutkaikkeenmitäeisittentapahtunutkaan.
Seurasin äitiylpeydellä jälkikasvuni
sosiaalisia suhteita, vähän ohjasin, niinkus tiedätte,
ja tein havainnon, ettei minun tarvitse olla
yhyttämässä lapsia yhteen tai ohjaamassa.
Parhaimmat ideat tulivat lapsilta.

Jos olisi yhtään valoisampaa,
silloin kun töistä pääsen,
ottaisin enemmän kuvia.
Lataisin niitä tännekin,
jos kehtaisin. Jos olisi valoisampaa,
eikä kuvista tulisi rakeisia,
tuhruisia eikä epätarkkoja.
Ehkä huomenna pilkahtaa aurinko?
Kuvattavaa kyllä riittää.

Täällä

2011-12-04T09:29:00.004+02:00

on ihanaa! Vaikka tekemistä on paljon, nautin joka hetkestä. Rauhassa laittelen tavaroita paikoilleen, tajuan jotain, otan kaiken pois, vaihdan paikkaa, suunnittelen. Mies auttaa, leppoisasti käyttää vasaraaporaaruuvimeisseliä, ei hermostu ollenkaan.

Mitäs jos vaihdettaisiinkin noiden kaappien paikkaa?
Joo, vaihdetaan vaan.

En ahdistu ollenkaan, kun huomaan, että tekemistä olisi jokaiselle päivälle, luultavasti vuosiksi, eikä sittenkään olisi valmista. Miksi pitäisikään? Minä, joka ennen halusin hetinytkaikki, olen valmis kestämään keskeneräisyyden. Ja minä, joka en ole koskaan unelmoinut omakotitalosta, nautin nyt aamukahvistani sellaisessa. Hykertelen ja olen niin onnellinen.

Iltaisin suunnittelemme yhdessä. Tehdäänkö se ensi kesänä? Hei, se pitäisi tehdä kyllä! Joo, ja sitten on tietty se. Lopulta sanomme melkein yhteen ääneen

no, eihän meillä ole mihinkään kiire, kyllä me ehditään.

Leppoisaa ja rauhallista sunnuntaita jokaiselle!
♥

5 yötä enää

2011-11-21T15:39:00.002+02:00

täällä rivarissa.
sitten tulee iso muuttoauto ja vie isot huonekalut.
isot laatikot ja isot säkit.
sitten yövymme talossa.

viime viikkoina olemme siivonneet ja pakkailleet. isosti.
uh.

muutto

2011-10-27T19:43:00.004+03:00

siis muutto. ihan käsittämätöntä! me muutamme!

60-luvun omakotitaloon, ihan tuohon viereen.
ja ihan just, me muutetaan ihan just!

eräänä lauantaina

2011-10-22T11:25:00.006+03:00

roskakatoksesta löytyi hetekan jousia.

sitten isäni antoi minulle vanhan oven,
toiselta puolelta harmaan, toiselta keltaisen.
täydellisen.

ja seuraavaksi tartun tähän tuoliin. Selvitän, mitä löytyy kankaiden alta.

Hyvää lauantaita kaikille! ♥

Sairaspäiviä

2011-09-22T17:41:00.002+03:00

Ensin minä, sitten Mies, sitten Minja, sitten Ida.
Kukin vuorollaan. Niinhän se menee.
Kaikista kipein on aina Mies, sitten lapset.
Äiti se jaksaa viihdyttää paijata hieroa silittää
parantaa vaihtaa kanavaa ruokita ja varmistaa,
että lääkkeet on otettu.

Halaus jokaiselle samassa tilanteessa olevalle,
kyllä me jaksetaan!

♥

Minulla on

2011-09-18T12:00:00.000+03:00

kaksi tyttöä,

ja voi! kuinka erilaisia he ovatkaan.
Erilaisia suhteessa toisiinsa ja suhteessa minuun.
Ihmettelen ihastelen kummastelen päivittäin,
että mistä nämä tyttöset minulle on annettukaan.
Minunko he ovat? Minusta tulleet?

[alkaa lastenvaatepostaus]

Isompi on matojen kaivaja, heinäsirkkojen hoitaja,
etanoiden etsijä, tähdenlentojen tuijottaja.
Iltasadun päätteeksi yhteenlaskuja laskeva,
pohdiskeleva luonnontieteilijä.
Vihreän ja farkun ystävä.
Tai sama se, onko vihreää tai edes farkkua,
kunhan madot mahtuvat taskuun.

Pienempi on prinsessa, kimalteleva kävelevä glitteri,
vaaleanpunaiseen kastettu balleriina,
pinniponnarirusettinauha,
herkän romanttinen, prinsessalinnassa asuva.
Itsepäinen, arvonsa tietävä.

Toista eivät vaatteet kiinnosta,
kunhan nyt jotain on päällä, kunhan on niitä taskuja,
joihin kerätä kaikki luonnonluoma.
Toinen rakastaa rimpsuja, hameita,
päällekkäin allekkain, eikoskaan riittävästi.

Oma suhtautumiseni lastenvaatteisiin on keventynyt,
me ostamme vain tarvittavan. Sekin tuntuu välillä liialta. Pakolta.
Me otamme vastaan, jos työ-ystävältä on jäänyt pieneksi.
Prinsessalle vaaleanpunaiset, isommalle eläinaiheiset.
Kirppikset ovat hyviä, edelleen, mutten enää kanna kassitolkulla
sieltä vaatteita kotiin. Kirppistelykin voi mennä överiksi, tiedän.
Ei haittaa, jos madosta jää tahra housuihin,
jos tussi lipsahti hihaan. Rimpsumekon saa laittaa hiekkalaatikolle,
talvihaalarit löytyvät Prismasta, paidassa lukee
niskalapussa jonkun toisen nimi, rakkaassa vaatteessa saa olla reikä.
Kunhan on hyvä olla, lämmin ja sopiva.
Aikasta rentouttavaa.
Ei tarvitse seurata uusia mallistoja, uusia merkkejä, uusintauutta.
Ei tarvitse ahdistua, jos ei löydykään juuri sitä oikeaa haalaria.
[Nojoo, prinsessa ahdistuu.]

Mutta kyllä lastenvaatteista ja lapsista on mukava ottaa kuvia.
Kuten huomaatte.

♥

Oi syksy!

2011-09-17T18:49:00.004+03:00

Innostuin taas kuvaamaan, inspiroiduin oikein.
Se on tämä syksy!
Sormet syyhyävät tänne kirjoittamaan ja kertomaan,
mitä olen tehnyt, mitä kuuluu. On kulunut aivan liian pitkä aika!
Jaan nyt ensin mennyttä teidän kanssanne,
aloitetaan kivistä ja Kreikasta.
Kävin siellä rohkean mieheni kanssa,
ja sanon suoraan - jätin lapseni mummolan hellään hoitoon.
Otin viikon irtaantumisen ja se kannatti - nyt jaksaa taas!
Löysin salasanat, ja saan kuvatkin liitettyä.
Ihanaa tulla takaisin!

Näistä kuvistakin voi jo päätellä, että meillä asuu rauha ja onni.
On tyyntä, on seesteistä, on rauhallista. Tasaista.
Näitä hetkiä en antaisi pois.
Olen kotoillut, sisustanut, suunnitellut,
kasvattanut, kehunut ja ojentanut,
istunut iltaa ystävien kanssa,
puhunut, puhunut ja puhunut, yömyöhään aamuvarhaiseen,
huomannut tukiverkon kestävän,
tanssinut häissä (en omissa), kuvannut häissä (niistä lisää myöhemmin),
mökkeillyt avoanopin kanssa kahdestaan, myös koko perheen kanssa,
alkanut rakastamaan mökkielämää,
selvinnyt rintaleikkausesta ja kuukauden sairaslomasta,
selvinnyt keuhkokuumeesta, sekä rakastunut syvemmin.

Haaveilen yhteisestä, omasta kodista,
yhteisestä lapsesta,
sekä

Ja kyllä osa sydämestä jäi myös Kreikkaan.

Saattaa olla, että palaan takaisin jo huomenna,
ja hukutan teidät kuviini.
Rauhallista lauantai-iltaa!

♥

Tuntuu

2011-03-24T12:26:00.004+02:00

siltä, että voisin aloittaa jokaisen postauksen kiitoksilla!
Kiitän teitä lukijat! Varsinkin kommenteistanne!
Olen ollut varsin huono vastaamaan, vaikka jokaisen kommentin luenkin.
Olen ollut varsin huono postaamaankin.

Mieleeni on jäänyt eräs sieltä Kättäriltä, kolmannesta kerroksesta,
joka mietti, millä kuljin ja miten voin. Kiitos Sinulle!
Mieleeni on jäänyt myös kysymys kirjaimista tyttöjen huoneessa,
ovatko pysyneet seinässä. Hienosti ovat pysyneet
- tytöt ovat kai niin ylpeitä omista kirjaimistaan!

Tänne meille kuuluu hyvää. Arkea, rakkautta, arkirakkautta. Vähän kevätväsyä. Kauheasti suunnitelmia, toteutus vain ontuu. On päiviä, kun en avaa noita sälekaihtimia ollenkaan, koska aurinko paistaa liian raa'asti. Katselen vain sisustuslehtiä ja unelmoin. Rintatulehdus vaivaa kolmatta kuukautta (periduktaalimastiitti - ei-imettävän rintatulehdus], nelisen kertaa tyhjennetty, nelisen antibioottikuuria, välillä tennispallo välillä pingis. Kirurgin aikaa odotellessa.

Töissä olen kiertänyt osastotyössäkin, iltavuoroja, välivuoroja! Mielessä rafaelat, polihoiquut, obstetrixit ja oberonit [nää on hepreaa joillekin, anteeksi]. Olen itse niin innostunut! Vuosi töitä takana, toivottavasti monta edessä.

Kohta taas kuulette meistä! Nyt mä riennän töihin!
Kuvat viime viikonlopulta, tyttöjen toiveesta.
Kuvaisit äiti joskus meitäkin!

Jaa! Niinkö!?!

Sit mä oon tietty

2011-02-26T15:02:00.004+02:00

organiseerannut. En pääse siitä mihinkään.
Mä mapitan ja pinoan työpaikallakin.
Käyn läpi kaappeja ja järjestelen. Nautinnollista! Vapauttavaa!
En välttämättä edes huomaa tekeväni sitä.

On koreja, on laatikoita.
Samat aiheet aina samaan paikkaan,
silleen loogisesti.
Tasaisin väliajoin käyn läpi kaiken,
ja AINA löytyy parempi tapa säilyttää.
Ja AINA tuntuu löytyvän meille turhaa, kierrätettävää.

Ja sitten -
meillä on tuo häkkyrä.
Hieno paikka laskea käsistään tavarat, kun tullaan sisälle.
Kun tullaan nälkäisinä ja kiukkuisina töistä/tarhasta.
Siihen läntätään tarhareput, luistimet, muut harrastuvälineet.
Siitä ne sitten ohjautuvat omille paikoilleen.
Kun ei meillä ny ihan heti tavaroita paikoilleen laiteta.
Tytötkin tietävät, ovat oppineet, että häkkyrään laitetaan vaatteet,
jotka riisutaan, mutta joita käytetään vielä seuraavana päivänä
ja pyykkikoriin sitten likaiset.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
♥

Olohuoneesta

2011-02-26T13:47:00.004+02:00

Siirreltiin huonekaluja tuossa eräänä iltana,
saatiin hieno tanssilattia ja paljon lisää leikkitilaa.
Pistettiin työpöytä ulkovarastoon, kun ei sitä tarvitse nyt kukaan.
Tietokonetta käytetään keittiössä ruokapöydän päällä,
työpöydän laatikotkin ovat tyhjänä. Säilytystilan puutettahan meillä ei ole,
kaikki turha kyllä karsitaan ja laitetaan eteenpäin.

Ensin oli tyhjä seinä,
sitten naputeltiin valokuvia esille.
Kun äiti vihdoinkin sai tilattua niitä suurennoksia.
Isoin suurennos puuttuu vielä, as you can see.

Totuus tanssilattiasta; pyykinkuivaustila.
Eli kyllä! meillä näkyy eläminen, kyllä! meillä asutaan,
kyllä! leluilla leikitään joka huoneessa. Ja kyllä, pyykit kuivuvat olkkarissa parhaiten.

Seuraavaksi keittiö. Nyt on pyöritelty keittiönpöytää eestaasympäriämpäri,
sommiteltu tuoleja joka nurkalla. Vanha pinnasänky on taas ikkunan alla, huomenna se taitaa olla toisessa paikassa.

Tää on aika nautinnollista. Vaihdella, käännellä ja muuttaa.
Suurimman nautinnon saan siitä, että löydän vanhalle tavaralle uuden paikan,
jossa sen onkin parempi olla. Kas kun en tajunnut tuota aikaisemmin!
Sekin, etten tee hätiköityjä ratkaisuja, vaan maistelen ja tuumailen ensin.
Rauhassa makustelen, vuoden tai kaksi.
Olen esimerkiksi nyt reilun vuoden miettinyt noita valokuvia, nyt vasta pääsivät seinälle. Tummia ikkunanpuitteita inhosin alkuun, halusin ne heti (H-E-T-I) vaaleiksi, mutta nyt, kaksi vuotta tässä asuneena,
kiitän itseäni, että jätin ne tummiksi. Nehän ovat just!

Siispä malttia on tullut. Ihan hissukseen, ihan hissukseen.

Maltillista helmikuun viimeistä viikonloppua!
Käännellään ja väännellään vielä tovi!

♥

2011-02-14T17:41:00.004+02:00

♥ hyvää ystävänpäivää ♥

Ite oot

2011-01-23T12:00:00.005+02:00

Tytöillä on kerrossänky, jonka ylätaso on maja, keittiö tai esiintymislava. Hevostalli, lääkäriasema tai synnytyssali (!!!). Siellä ei nukuta. Alatasolla nukutaan. Kumpikaan ei tahdo nukkua ylhäällä. Haluavat, että varpaat koskettavat iltaisin toisen varpaita, haluavat kai tuntea siskon siinä vieressä. Ovat nukkuneet koko ikänsä vierekkäinvastakkain, tottuneet.

On toki päiviä, kun ei mahduta samaan huoneeseen, ei edes saman katon alle.
Kun kiukuttaa
ja kun ovia paiskotaan.
Näin on käynyt Idan sanoin ykskytäyks kertaa.

Ite oot!
Säpäs!
Älä seuraa!
Älä matki!

Niinä iltoina siskon varpaat ärsyttävät, ovat tiellä ja potkivat. Sisko valtaa koko sängyn, sisko on liian lähellä. Mutta silti, ylätasolle ei mennä.
Ja aamulla ollaan taas parhaita kavereita, rakkaita. Järjestetään vaikka kahvikutsut, tarjoillaan vuorotellen juotavaa. Mahdutaan samaan pöytään.

Puhuin kerran Idalle, tuolle viisivuotiaalle, että sinussa on hitunen aasialaista. Vertailtiin äidin kiharia hiuksia Idan tummiin suoriin. Sinussa on vähän kiinalaista. Tyttö katsoi ihmeissään minua ja tokaisi

ite oot kiinalainen.

Aihetta jatkettiin muutaman päivän päästä, kun näimme tummaihoisen miehen kadulla kävelemässä. Ida valisti minua, tietämätöntä, ettei tuokaan mies ole kiinalainen, vaan suomalainen.
Niiiiin äiti, suomalainen! Eksä tajuu!

Hyvää alkavaa viikkoa!
Ite oot ihana!
♥

Yhteenveto 2

2011-01-21T17:24:00.010+02:00

Vuonna 2010 tapahtui paljon; erosin lasteni isästä, menin töihin neljän kotiäitivuoden jälkeen, tytöt aloittivat päivähoidon, sain vakituisen toimen. Välillä meni niin lujaa ja nopeasti, että hirvitti. Loppuvuodesta vasta, näin jälkikäteen ajatellen, asiat selkiytyivät, pää parani. Rutiinit ja rytmit löytyivät. Me tehdään asiat näin, meillä mennään näin.

Ne mustat hetket katosivat hissukseen. Elämällä kai. Menemällä eteenpäin.
Kaikkihan on ollut suht hyvin ulospäin koko ajan, mitäs minä nyt valittamaan, on työ ja on koti, on kaksi lasta. Rakkauttakin. Mutta tiiättekö, sellaisia hetkiä vain tuli, jolloin en nähnyt kauneutta tässä ympärillä. Kehtaakin mennä maailma eteenpäin, vaikka mua ei kiinnosta. Kehtaakin tulla kesä. En saanut mitään iloa mistään, olin vain kuori. Pahimpia olivat ne tyhjät, tunteettomat hetket, kun ei edes itkettänyt.

Töissä olen ollut kohta vuoden. Kotiäidin hetket tuntuvat jo nyt niin kovin kaukaisilta. Toki muistelen kotivuosia sillä tietyllä haikeudella, mutta
- ihan totta -
en halua takaisin. [en ainakaan vielä.] Nyt on maanantaista perjantaihin oma työ, aikuisia ympärillä, aikuisten puhetta. On työyhteisö, on ystäviä. Ei tarvitse ojentaakomentaa koko ajan.
On jotain omaa.

Kevennysprojekti vaihtui tasapainoon ja tasapainotteluun. Vaa'an päälle kertyi ihan pölyäkin. Paino pysyi siinä 60 kilon hujakoilla, alle ja päälle, indeksit unohtuivat. Liikuntaa aivan liian vähän, juu-u myönnän!, riemullisempaa kun ovat sylittelyt ja keskustelut. Lasit ovat vielä niin kovin vaaleanpunaiset, vielä on niin kovin tuore, vihreä suhde. Mutta tiedostan tämän, tiedostan ajanjakson elämässäni, nautin nyt näin.

Tässä vielä antia viime vuodelta. Näiden jälkeen tähän vuoteen.
Arkisempaan, rauhallisempaan. Kiitos. ♥

Kiitos teille jokaiselle viime vuodesta!

Kuljitte mukana, jaksoitte kommentoida ja tuoda omalta osaltanne valoa päiviini.

Kerroitte omia kokemuksianne, ihmettelitte ja kannustitte.

Kiitos ja rutistus.

♥

Yhteenveto 1

2011-01-20T19:56:00.005+02:00

vuodesta 2010. Se tuli ja se meni. Tapahtui paljon.

Jouluvalmistelut

2010-12-14T20:50:00.003+02:00

Kiitos Ihanaiset kommenteistanne,
tahtoisin rutistaa teistä jokaista!
Kiitos rinnalla kulkemisesta, kiitos tästä vuodesta!
Arkipäivät ja viikonloput menevät vauhdilla eteenpäin,
ja ihan on hivenen ilmassa myös haikeutta.

Tämä on meidän ensimmäinen joulu
kolmisin
uusia perinteitä luoden.

Se on kuitenkin varmaa ja entisenlaista,
että kokeilen taas leipomista [ KLIK ] ja että
käytän tyttöjen kuvia korteissa [ KLIK ].

♥

Äidin oma viikonloppu

2010-10-31T15:52:00.005+02:00

on joka toinen viikonloppu, melkein.
Siihen pyritään. Välillä se peruuntuu, tulee työesteitä, sairastumisia.
Kaikki me sitä odotamme, tytöt tietenkin eniten. Isän luona tehdään
eri asioita kuin äidin luona ja isää näkee harvemmin. Isää kaivataan
arkisinkin, olisi kiva nähdä, mutta yötyöt vaikeuttavat tapaamisia.

Nyt oli isäviikonloppu.
Opettelin olemaan tekemättä mitään.
Opettelin olemaan ihan yksin.
Istuskelin ja katselin ympärilleni. Suunnittelin taulujen paikkoja.
Murehdinkin.
Luin lehtiä, inspiroiduin,
luin naistentaudeista, kierroista, innostuin!
Pari koneellista pesin pyykkiä, pakko!
Vähän kävin kaappeja läpi kirppikselle.
Melkein sain tavaraa huutikseen. Paino sanalla Melkein.
Huudatin aamusta iltaan ruusutarhaa ja tuulensuojaa, oijoi!

Sunnuntaina jo huudan, että tulkaa!
Tuokaa tekemistä! Tuokaa meteliä!
Riittää jo! Täällä on kaikki liian järjestyksessä!

♥

Kiitos kommenteistanne.
Mukavaa alkavaa viikkoa!

miGna

2010-10-28T16:00:00.001+03:00

isosisko merkitsee huonekaluja
tämä on minun, tämä on minjan.
oman nimensä kirjoittaa aina väärinpäin.
minä kiellän, huonekaluja ei teipata
ei teipata, äiti, ei teipata.
lasten mentyä nukkumaan minua naurattaa.
huomaan,
että sinä tyttöpieni, sittenkin, jossain vaiheessa.

pikkusisko tanssii
on kuin enkeli
on kuin hirviö.
ihan selvä Kaksonen.
toisena hetkenä tahtoo syliin,
toisena potkii pois.

Näistä ne päivät täyttyvät.
Isosiskon tarkoista piirustuksista ja kartoista,
analyyttisista pohdinnoista,
pikkusiskon hirviötanssista ja voimistelusta,
liikkumisen riemusta.

♥

Ulkovaatteet

2010-09-18T13:56:00.003+03:00

järjestykseen!

Eteisen vaatekaapissa on kolme osaa. Ennen jako meni niin, että isälle yksi, äidille yksi ja tytöille yksi yhteinen. Nyt mieheltä vapautuneeseen tilaan olemme laittaneet talvivaatteet odottelemaan kylmempiä säitä. Koreista löytyvät välikausihanskat, sormikkaat, talvihanskat, kypärämyssyt ja pipot. Äidin huivit ja pipot löytyvät kaapin päältä. Siksi, koska äiti on nyt perheen pisin, satakuusikymmentä senttiä lattiasta.

Tuulikaapissa on valkoinen korkea kaappi kengille. Ylimpinä äidin kengät, alimpina tyttöjen. Vetolaatikossa, ihan alimpana, eniten käytössä olevat. Yksi koriton tasokin löytyy. Siihen on hyvä viskata pipot ja hanskat suoraan käytöstä, on juuri oikealla korkeudella, kuusikymmentäviisi senttiä lattiasta. Paitsi että märät ja hiekkaiset äiti toivoo jätettävän lattialle. Siitä ne sitten noukitaan [yleensä äiti] ja ripustetaan kuivumaan kylpyhuoneeseen [yleensä äiti] mahdollisimman pian [yleensä heti].

Enemmän kuvia eteisestä täällä.

♥

Kuvia arjesta

2010-09-12T10:44:00.005+03:00

sielt täält. ei niin mitään järjestystä.

meillä tykätään edelleen autoista ja pelastajista.
automerkkejä opetellaan ja ihmetellään, saastuttavatko autot
ja kuinka paljon. Ja miksi.
Samalla saatetaan miettiä, miten lattiat on tehty,
kuka ihme ne on oikein tehnyt,
mistä johtuu yskä,
miksi se moottoritie on kuuma,
mitä minja teki äidin vatsassa ja ennenkaikkea,
mitä minja siellä söi.
Ja miksi ihmeessä minja oli syntyessään märkä?

meillä on käyty jo läpi välikaudet ja tuleva talvi.
viimevuotiset mahtuvat ja sopivat, yksi huoli vähemmän.

tytöt rakastavat kalan poskia.
siis oikean kalan oikeita poskia.
parasta kalassa, kertovat.

viihdyn työssäni. työpaikalle on mukava mennä.
työpäivät ovat vaihtelevia, viikoittain vaihtuu työpiste.
kansliaa, haastatteluja, vastaanottoja, lähetteitä,
puhelintunteja, ohjausta ja neuvontaa.

meillä ei ollut koko keväänä eikä kesänä digiboksia. ei tarvittu.
nyt sellainen on lainassa, mutta käyttö on vähäistä, olematonta.
vapauttavaa olla ilman sarjoja ja jaksoja.

♥

Aloitetaan

2010-09-12T09:16:00.004+03:00

syyskausi kuvilla. Aloitetaan minusta.
Paino on ollut jo pitkään siinä himpun alle 60,
ilmeisesti minulle sopiva? Ilmeisesti se biologinen paino?
16.6.2009 aloitin elämäntapamuutoksen ja siinä olen pysynyt.
Treenitaukoa pidin kesän, nyt jatkan taas.
Lenkkeilyä ja treffejä kahvakuulan kanssa.
Tuskainen alku, kipeitä lihaksia,
mutta voi! siitä kivusta tykkään!

Ruokavaliosta en osaa kummemmin kertoa,
se on perusruokaa, kotiruokaa.
Automaattisesti, sen enempiä ajattelematta,
lautanen tulee täytettyä puoliksi vihreällä,
ja peruna/riisi/makaroniosastoa vain vähän.

Tukka lyheni heinäkuussa 6 millin mittaiseksi.
Surrur surrur, antaa mennä vain!
Isäni kauhistui, vaikka luulisi, että olisi jo tottunut,
lapset rakastuivat. Äitiäiti, haluan samanlaisen!

[seuraavat kuvat ovat toisen ottamia, kesän riennoista]

Nyt hiukset saavat taas kasvaa, kihartua.
Katsotaan sitten heinäkuussa 2011. Että miten käy.

Kainaloikävää ja sylikaipuuta - niitäkin hetkiä on.
Sellaisia aikuisten juttuja. Aikuista lämpöä ja huomiota.
Erästä tapailen, ei pitäisi kiirehtiä, tahtoisin kiirehtiä,
ei ole kiirettä, tahtoisin edetä, en tahdokaan,
hän ei uskalla, enkä tiedä haluanko minä, jos kerran hänkään ei tiedä.
Jonain päivänä tiedän. Ja sitten kerron.

Kolmevuotiaan sanoin -
tykkään teistä nääääääääin paljon!

♥

ja hei! olen kesän aikana unohtanut salasanat ja koodit
blogin sähköpostiin, tai sitten olen tullut hakkeroiduksi,
joten minuun saa jatkossa yhteyden osoitteesta
karoliina_hyttinen ät hotmail.com

ja hei! tietty facebookista.

Olen ajanut

2010-07-12T18:40:00.004+03:00

nurmikon tänä kesänä kaksi kertaa, ihan itse.
Kysynyt opastusta naapurin mieheltä, näytä kuinka käynnistetään.
Olen antanut vihreän venähtää ja kasvaa. Istunut keskellä ja ihmetellyt.
Että jos vielä viikon annan olla, niin kuinkahan pitkäksi nurmi kasvaakaan.

Olen käyttänyt vihreää mustan sijasta,
turkoosia mustan sijasta, keltaista mustan sijasta,
olen ollut punnitsematta ja tarkkailematta.
Syönyt ja juonut. Leikkauttanut hiukset ihanihanihan lyhyiksi,
koneella, millien mittaiseksi. Nauttinut uudesta työpaikasta,
saanut voimaa työkavereista, aivan ihania olette, olen kuin kotonani.

Lastenhuoneeseen en vanhaa kerrossänkyä löytänyt,
liian kaukana liian kalliita,
turvauduin isoon ruotsalaiseen. Kun olivat ottaneet mallistoonsa valkoisenkin.
Kaksin sitä ei kyllä kukaan kasaa, meitä oli neljä.
Nyt olemme tyytyväisiä, minä ja lapset.
Kesätorilta kannoin mukanani vielä ruosteisen ison sangon,
keltaisen ja kympillä.
Jollain vielä rapsuttelen irtonaiset pois, hyvä sanko se on.

Lapset ovat nurmen kanssa venähtäneet, kasvaneet mokomat.
Leikkivät keskenään, keskustelevat keskenään.
Ikävöivätkin toisiaan, jos ovat erossa.
Tappelevat toki vieläkin, mutta erotuomaria ei tarvita joka viides minuutti.
Vain joka kahdeskymmenes minuutti, ja se on jo paljon se.
Isommasta on kasvanut herkempi ja tarkkaavaisempi, piikkisuoralla tukalla,
pienemmästä rohkeampi ja rajumpi, kikkaraisella päällä.

Aurinkoisia, helteisiä kesäpäiviä,
uikkareita ja hiekkaisia jalkoja!

Erosta

2010-06-03T16:27:00.011+03:00

on kulunut nyt 97 päivää.
Voisin luetella tältä istumalta noin sata tunnetilaa,
joita olen kokenut tuona aikana.
Voisin luetella useita mustia, tuskallisia, upottavia hetkiä,
joina en voinut laskea puhelimesta irti ja
lopettaa puhumista, koska romahtamisen pelko oli niin valtava.
Voisin kertoa vapaapäivistä, jolloin vain toivoin
pääseväni takaisin töihin.
Voisin kertoa kaipuusta lapsiini,
kun he olivat mummolassa ja minä töissä.
Voisin kertoa siitä levottomuudesta, ahdistuksestakin,
jota koin, kun lapset olivat kotona ja pidättelin itkua.
Voisin kertoa hetkistä, kun yhtään mikään ei ollut hyvin.
Ei se, että lapset olivat kotona,
eikä sekään, kun lapset olivat hoidossa.
Voisin kertoa, etten edes yrittänyt olla.
Voisin kertoa romahduksestakin.
Siitä, että se tuli, ja että siitä selvittiin.
Voisin kertoa ja sitten taas en voisikaan.
En ehkä osaisi, koska siinä suossa on melkeinpä itse
tarvottava, jotta nuo tunteet ymmärtää.
Kun niitä ei tunnu ymmärtävän aina oma pääkään.

Mutta.
Kaikkina aamuina eron jälkeenkin aurinko nousi.
Jokaikinen aamu. Kuten ennenkin.
Kevät tuli, vaikka sitä pelkäsin, en mahtanut mitään.
Kevät meni, ja vaikken muista siitä kovin paljoa,
tiedän, että muistan kuitenkin.
Valokuvissa on aukko huhti-toukokuun kohdalla,
mutta mielessä ei. Enkä sulje sitä pois.
Se oli ja on minun elämääni.
Koen edelleen huonoa omaatuntoa äitinä,
eikä se lopu koskaan.
Joinain päivinä olen riittävä, joinain välttävä.
Joinain päivinä riittää, että olen välttävä äiti.
Mutta meillä mennään nyt näin.
Vastaisin kadulla kysyttäessä, että

ihan hyvin menee.

pssst.
Olen muuten nyt kesäkuussa jo lukenut pari sisustuslehteä,
suunnitellut lastenhuonetta uusiksi
[missä olet vanha kerrossänky?!],
ja ottanut valokuvia, värillisinä.
Näistä lisää.

♥

ihan just,

2010-06-02T21:32:00.002+03:00

ihan just, ihan just!
Ihan kohta tulen takaisin!

Elossa olemme, kaikki on hyvin.
Tytöt päivähoidossa, minä uudessa työpaikassa.
Aloitin maanantaina.
Kiirettä! Kasoittain uusia asioita, opeteltavaa,

ihan just
oota, mä tuun kohta

oota oota oota

Mutta. Ihan just.
Ihan kohta tulen takaisin!
Hali ja pusu.
En ole unohtanut teitä.
♥

2010-04-01T14:34:00.004+03:00

hyvää pääsiäistä!

meillä askarrellaan, leikitään,

yökyläillään mummolassa

ja ollaan töissä.

suuret kiitokset tunnustuksista, joita sain.

olen kovin otettu.
yritän nyt pääsiäisenä vierailla blogeissanne,
kommentoida itsekin ja inspiroitua.

♥

2010-03-24T10:14:00.004+02:00

Eilen paistoi!
Eilen nauratti niin!
Eilen ei harmittanut mikään!
Eilen ei edes pelottanut tuo hirmuinen lumivuori,
joka nojailee lastenhuoneen ikkunaan
ja peittää allensa koko etupihan.
Eilen eropäätöksestä oli kulunut 5 viikkoa ja 4 päivää.

Eilen sain vakituisen työpaikan!
Palaan toukokuun lopulla vanhaan työpaikkaani,
sinne, missä työurani aloitin.
Vakituiseksi. Vakituisena.
Heihei määräyskirjat ja keikat,
heihei epävarma tulevaisuus töiden suhteen,
minulla on

t toimi
o toimi
i toimi
m toimi
i toimi

!

Huhuu!

2010-03-18T07:19:00.010+02:00

Elossa ollaan!
Vauhdikkaita, kiireisiä päiviä takana. Menikö viikko jo?
Menikö jo kolme viikkoa? Eletäänkö kohta huhtikuuta?
Hae, vie, suunnittele, hae, vie, suunnittele.
Selvitä, täytä, vie sinnetännetuonne.
Muista hakea! Älä unohda!

On ollut hyviä päiviä, on ollut huonoja päiviä.
Laidasta laitaan tunteita. Mieli, joka muuttuu sekunnissa.
Olen tuuliviiri, ajan vuoristoradalla. Ylösalasylösalas.

[tai noh, onkohan se sittenkään huono päivä, jos on aiheesta surullinen?
sehän kuuluu tähän. eteenpäin mennään.]

On päiviä, jolloin itkusta ei meinaa tulla loppua,
kaikki itkettää, radio pitää pitää suljettuna.
Itken mennyttä, itken muistoja, itken sitä,
etten onnistunut, ettei me onnistuttu.
Itken tyttöjä, itken tulevaisuutta,
itken sitä, mitä oli.
On päiviä, jolloin sitä ihan hakeekin.
tule jo, itke nyt! anna mennä!

Sitten on hetkiä, jolloin ei itketä yhtään.
Kukaanhan ei vie pois sitä, mitä meillä oli.
Kukaan ei ole kuollut.
Kevätaurinko paistaa ja minä - antikevätihminen- huomaan nauttivani.
Yhtään eivät haittaa ilmassa leijuva pöly tai likaiset ikkunat,
keväthän se sieltä tulee!

Alkuun painoni laski, ruoka ei maistunut. Tiputin vahingossa kiloja.
Oli paha olo, kun en syönyt. Oli paha olo, jos söin.
Muistan erään lauantain, kun väkisin söin illasta ruisleivän.
Hyvä, että sain sen alas.
Nyt tilanne on normalisoitunut - syön, syön ja syön.
Liikkumaan en ole ehtinyt, ehkä keväämmällä sitten.

Aivan ensimmäisinä päivinä en edes siivonnut. Tuli tunne,
ettei tarvitse pitää maailmaa kasassa ja hallinnassa, ensimmäistä kertaa.
En tarttunut rättiin, en imuroinut kahteen viikkoon. Enkä ahdistunut tästä.
Maaliskuun ensimmäisenä aloitin työt ja mies muutti samana päivänä pois.
Työt ja tytöt pitivät mielen kiireisenä, vasta viikonloppuna tajusin,
muutamia tyhjiä hyllyjä tuijotellessani, että nyt se lähti.
Kävin kaikki kaapit läpi, pesin mikron ja pyykinpesukoneen,
vaihdoin lakanat, surin omalla tavallani.

Välit ovat hyvät, edelleen. Mies asuu kilometrin päässä, ihan tuossa naapurissa. Pääsee hyvin tyttöjä katsomaan, jos haluaa. Tapaamisista emme ole tuon tarkemmin sopineet, molempien vuorotyöt asettavat rajoituksia tiukoille sopimuksille. Lastenvalvojalle menemme huhtikuun alussa, laskemaan varallisuuksia ja sopimaan elatusavusta. Tuntuu, että on parempi mennä ammattilaisen luokse näissä asioissa.

Tytöt ovat ympärivuorokautisessa päiväkodissa,
joustavassa ja venyvässä. Hoitopäiviä tulee kuussa 15-17 kappaletta.
Viimeistään torstaina pitää ilmoittaa seuraavan viikon
työvuorot, hakemiset ja viemiset.
Paperille kirjoitetaan äidin vuorot, isän vuorot sekä lasten hoitoaika.
Isovanhemmat ovat olleet suurena apuna - tytöillä on ollut pehmeä aloitus.
Jos olen töissä iltakymmeneen ja menen seuraavana aamuna seitsemään,
on mummo hakenut tytöt neljältä hoidosta ja vienyt seuraavana aamuna kymmeneen. Isän osallistuminen hakemisiin ja viemisiin autottomana on vielä tässä vaiheessa aika mahdotonta, päiväkoti kun sijaitsee kaupungin toisella laidalla.

Kaksi ensimmäistä viikkoa menivät kuin oppikirjasta,
vain äitiä itketti, vain äidin mieli oli haikea.
Tytöt silminnähden nauttivat toisten lasten seurasta,
leikeistä ja ulkoilusta. Sitten kai totuus valkeni heillekin.

ahaa! tämä ei ollutkaan vain väliaikainen ratkaisu!
ahaa! tänne tullaankin joka päivä!
minä EN halua päiväkotiin!

Nyt, tällä kolmannella viikolla, ollaan kai sitten normaaleja.
Kiukutellaan, tapellaan, kiukutellaan ja tapellaan.
Jos ei kiukutella, tapellaan.
Koko ajan, ihan jatkuvasti. Jokaisesta asiasta, vierestäkin.
Yritän pitää mielessäni, että tämä kuuluu tähän, näin sen pitää mennä,
olihan tämä odotettavissa, kaikille tapahtuu näin.
Niinhän se tyttöjen omahoitajakin sanoi.
Yritän muistaa halata silloin,

kun

tuntuu,

että

nyt ne vasta mahdottomia ovatkin.

♥

Tyttöjen talo kuittaa tältä erää.
Kiitos teille viesteistänne ja kommenteistanne.
Tulen kohta takaisin.

Viimeinen

2010-02-25T15:59:00.003+02:00

kotiäitiviikko puolivälissä.
Kaivoin kameran esille.
Innostuin hetkeksi.
Aurinkokin paistoi.

Hyvää torstaita jokaiselle. Kiitos.
Palailen.
♥

Eikä siinä vielä kaikki

2010-02-15T23:27:00.008+02:00

Olemme päättäneet erota.

Harkittu on, juteltu on.
Nyt ei lakaistu maton alle.
Yhteisymmärryksessä päätettiin.
Helpotti, kumpaakin.

Pieniä itkuja siellä täällä,
autossa, Prismassa, kotona.
Sitä suurempaa purkausta odotellessa.
Koska kyllä se tulee.
Kohta itken kunnolla nuo menneet vuodet ja tapahtumat.

***

Kaikkien näiden uusien ja isojen asioiden takia jättäydyn hetkeksi pois.
Keskitän voimani tänne kotiin.
Keskityn kahteen pieneen tyttöön. Ja uuteen työpaikkaan.
Keskityn tähän uuteen elämään.
Palaan varmasti takaisin, en vain tiedä koska.
Palaan varmasti jakamaan nämä tunteet ja tuntemukset,
sitten kun on sen aika. Sitten, kun jaksan.

♥

Tämä on se päivä,

2010-02-10T16:44:00.002+02:00

jolloin äiti

sai töitä.
Aloitan 1.3 Helsingissä,
siellä toisessa suuressa alan sairaalassa.

!!!
Olo on onnellinen, sekava, levoton, varma, epävarma, haikea.
!!!

Retuperällä

2010-02-08T18:48:00.003+02:00

ollut tämä blogi, ehkä blogin pitäjäkin.
tarkoittaa kiirusta täällä kotona, pieniä irtiottoja, menneen viikonlopun juhlia.
Tästä suuret pahoittelut!
Vastailen esitettyihin kysymyksiin parin päivän sisällä.
Lupaan sen!
Kaikki kommentit olen lukenut, lämpimät kiitokset niistä. ♥

Ja nyt riennän taas,
yötyöhön.

Kohta kahdeksan

2010-02-02T23:30:00.003+02:00

kuukautta takana.
Mietteitä tältä ajalta. Jotain, mitä tajusin.
[ja kevennyspostauksia kolme! Peräkkäin!]

Napostelut
jätin pois. En nappaa ohimennen mitään suuhuni,
vaan istun alas ja rehellisesti syön. Näin en huijaa itseäni.
Niistä naposteluistakin kun saattaa kasvaa ihan mukava määrä ruokaa,
vaikkei pää sitä ehkä tajuakaan. Omani ei ainakaan tajunnut.
Käynpäs keittiössä, otan kourallisen tuota.
Jahas, taas tuli asiaa keittiöön, kourallinen tuota toista.
En syö seisten, vaan istuen.
Ja melkein sanon itselleni ääneen, nyt minä syön.

Lasten lautaselle jättämiä ruokia
ei tarvitse tyhjentää. Omaan suuhun.

Ateriarytmi
ON tärkeä.
3 tunnin välein, aamusta lähtien, laitan suuhuni jotain.
Enkä ahmi enää illalla ja huuda hiilarien perään.
Huomasin, että iltaisin makeanhimokin oli valtava,
jos paastosi päivän.

Pienemmät lautaset,
toimi minulla.

Pysähdyn
usein miettimään, onko oikeasti nälkä.
Vai tekeekö vain mieli.

Joskus on parempi jättää kokonaan pois,
kuin ottaa vähän.
Itselleni alun totaalikieltäytyminen melkein kaikesta
oli se ainoa tapa.

Jos aamupäivä
meni syömisten osalta surkeasti,
se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi parantaa iltaa kohden.
Jos maanantai ja tiistai menivät plörinäksi, keskiviikkona jatkoin taas.
Suhteellisuuden tajuaminen - kuinka monta päivää vuodessa on,
ja kuinka suuri osuus yhdellä maanantailla siinä on.
Tuhkan ripottelu on turhaa.

Hormonit,
vaikuttavat ne!
Ei sillä, että käyttäisin niitä tekosyynä.
Opettelen vain kuulostelemaan kroppaani,
käytän hyväkseni ne hetket kuukaudesta,
kun tekisi mieli syleillä koko maailmaa,
ja ne hetket, kun tahtoisi hautautua peiton alle.

Kevennysprojekti kokonaisuudessaan löytyy
blogin oikeasta laidasta, kohdasta "kevennys".
Jos haluat kysyä jotain, kysy!
♥

Kevennyskuvia

2010-02-02T22:30:00.007+02:00

Tässä muutama, vertailuksi.
Mittanauhaa en ole koko aikana käyttänyt,
vaatteet kertovat kyllä.

Samat farkut. Eivät vain enää oikein istu.
Kokoa on vaikea sanoa, kun ovat kirppikseltä ja lukema on kulunut pois. 38?

Paita on kokoa S, kirppikseltä. Oikeanpuoleisessa kuvassa
kinnaa vähän vatsasta ja käsivarsista. Ei kinnaa enää.

Farkuissa vertailut ovat vaikeita,
kun koot saattavat vaihdella merkin sisälläkin.
Killahin 28-tuumaiset ovat pienemmät kuin Onlyn 27-tuumaiset.

Tässä nuo koon 42 farkut tänään.

Tämä oli nyt pelkästään ulkonäköön painottuva postaus,
vaikka paljon muutakin, tärkeämpääkin, on tapahtunut.
Niistä [terveysvaikutukset, kunto]
löydät lisää kohdasta "kevennys".
♥

Lisäys.
BMI 21,6.
Pituus 159,5cm.

Syösyösyömiset

2010-02-02T10:28:00.016+02:00

Pidin kahden päivän ajan ruokapäiväkirjaa.
Täysin erilaisia päiviä, eri aktiviteetteja.
En pudota enää painoani, en laske kaloreita, en laskenut niitä ennenkään.

En punnitse ruokia.
Välttelen edelleen vaaleaa leipää, vaaleaa makaronia, vaaleita jauhoja.
Tiedän, että sekoaisin pullasta, pannukakusta ja puurosta. Niiden aika ei ole vielä.
Selviän nykyisin helposti irtokarkeista, sipseistä, kekseistä ja tummasta leivästä

- osaan ottaa vähän ja nätisti.

Maanantai

Aamupala klo 10.00

2 graham-paahtoleipää
sipaisu floraa
2 siivua Oltermannia, ihan sitä tavallista
1 paprika
4 muumimukillista kahvia rasvattomalla maidolla, pitkin aamua
litra vettä, pitkin aamua

Lounas klo 13.00

kipollinen, 2,5dl kermaista kasviskeittoa [Knorr Garden Soup]
Viola-salaattijuustoa ruokalusikallinen joukkoon
[kokeilu, oli liian suolaista tähän]
2 tomaattia, kurkkua kasa
lasillinen rasvatonta maitoa

Välipala klo 16.00

yksi punainen omena
kourallinen cashew-pähkinöitä, joita löysin kaapista
kaksi muumimukillista kahvia rasvattomalla maidolla
vettä

Päivällinen ja iltapala jossain vaiheessa iltaa
[Valtuuston kokouksessa]

iso lautasellinen kasviskeittoa, jossa kirkas liemi, linssejä, papuja ja tomaattia
voileipä juustolla
kupillinen kahvia maidolla
lasi vettä

Kotona kokouksen jälkeen

kaksi mukillista yrttijuomaa

Päivän liikunnat:

olemattomat.
Kaksi tuntia pulkkamäkeä
ja kahden 15-kiloisen lapsen vetämistä perässään
[kevyen ja kohtuullisen rasituksen väliltä].

Tiistai

Aamupala klo 10.00

Valion A+ luonnonjukurttia + yksi banaani joukkoon paloiteltuna
1 saaristolaisleipä, päällä kurkkua ja juustoa siivu
neljä muumimukillista kahvia rasvattomalla maidolla, pitkin aamua
litra vettä, pitkin aamua

Lounas klo 13.30

salaattijämät jääkaapista
[violan salaattijuustoa, kurkkua, jäävuorisalaattia, omenaa,
joukossa oliiviöljyä]
nuudelijämät jääkaapista
[paistettuja, täysjyvällisiä, seassa yksi kananmuna + mausteet]
vettä

Päivällinen klo 16.45

Tofu-paprikacurrya
[tofua, sipulia, paprikaa, kookosmaitoa, pavunvarsia]
edellämainittua salaattia
kaksi lasillista rasvatonta maitoa

Iltapala klo 20.00

ananaspaloja ananasmehussa ja rahkaa
vettä
kaksi mukillista Yogi-teetä

Päivän liikunnat:

1,5 tuntia lumitöitä iltapäivällä [kohtuullinen rasitus]
1h reipasta kävelyä illalla [kohtuullinen rasitus]
25min. ystäväni kahvakuulan kanssa illalla
[nooh, kohtuullista, ehkä vähän enemmänkin]

Totuus

2010-01-30T09:26:00.004+02:00

työpöydästä.
Ei se ole aina tyhjä. Oikeastaan aika harvoin.
Nytkin siinä nököttää taulu, joka on etsinyt paikkaansa vuoden.
Sitten pöydällä on usein kahvikuppeja, vesipulloja ja lasten lelujakin.

Laatikoissa ei ole juuri mitään.
Ylimmässä laskutasku ja kalenterit,
alimmissa kameravehkeet ja kovalevyt.

Oikeastaan pöytää ei edes tarvittaisi.
Minä en tee töitä kotona, eikä tee mieskään.
En askartele pöydällä, en tee käsitöitä siinä.
Mapitukset suoritan keittiön pöydällä.
Pöytälaatikoissa olevat tavarat saisi hyvin sijoitettua muualle.
Työpöytä on siis jäänne ajalta, jolloin meillä oli pöytäkone. Klik.
[paitsi että äh ja pöh - nykyisin kannettava seisoo pöydällä kaapelien kanssa,
koska en ole saanut ratkottua verkko-ongelmia, vieläkään.
Tavallaan meillä on kannettava, tavallaan ei. Kannettavuus on kolme metriä.]

Oijoi. Selailin vanhoja kuvia ja löysin nämä, klik.
Oijoi, tulisi jo pääsiäinen.
Työpaikastakaan ei ole vielä kuulunut mitään. Toivo elää.

♥

Katsellaankohan

2010-01-27T21:52:00.006+02:00

meillä liikaa Heinähattua ja Vilttitossua?
Vaikutti minuunkin taas niin, että piti nostella värejä esille. 1
Keittiöön. Siellä kun on jo entuudestaan ne vaaleansiniset kaakelitkin.
Ja vaaleanpunainen räsymatto. 2

[1. mutta vain hetkeksi, yön yli nukuttuani keräilin osan pois]
[2. eli aivan toista kuin makuuhuoneessa]

Tämän olen aina halunnut tehdä.
Järjestää kirjat väreittäin.

Eli hengissä ollaan, vaikkei blogi olekaan päivittynyt.
On ollut vain kiirettä, hoppua ja hössötystä.
Yövuoroja.
Työhaastattelukin.
Päättävät jo tällä viikolla,
joten pidetäänpäs peukkuja!

♥

Makuuhuone

2010-01-22T15:31:00.003+02:00

Oliko tämä se pendolino?

2010-01-21T19:09:00.006+02:00

Voimistelua Mannerheimintien kupeessa.

Retki oli onnistunut ja kaikilla oli mukavaa.
Kiitos Henna ja Juuso seurasta, oli ihana tavata! ♥

Ainut nopeiden toimien ja rivakoiden liikkeiden hetki koettiin kotimatkalla,
Järvenpään asemalla. Junan ovet olivat jo auki ja ihmiset odottelivat
vuoroaan poistuakseen, kun Minja sai hepulin.
Hanskat olivat huonosti. Peukalot eivät olleetkaan paikoillaan hanskoissa.
keikalo, keikalo, keikalo. laita äiti keikalo. NYT.
Ja juuri sillä samaisella hetkellä Ida huuteli siinä vieressä, että

"oliko tämä se pendolino? oliko tämä se pendolino?
hei äiti vastaa, oliko tämä se pendolino? oliko? oliko?"

Huomisiin!
♥

Päivän posti

2010-01-20T23:33:00.006+02:00

Tärkeät postit. Näitä meillä kirjoitellaan päivittäin.
Kirjekuorista löytyy välillä kadonneita laskujakin,
mitäs niistä, eivät ne niin tärkeitä ole.
Paljon tärkeämpää on kirjoittaa kirjeitä ystäville.
Oman allekirjoituksensakin voi korvata kädenjäljellä.

***

Piti mennä jo ajat sitten nukkumaan,
koska huomenna teemme junaretken Helsinkiin. Lähdemme jo aamusta.
Tapaamme tuttavan, jota emme ole koskaan ennen nähneet,
mutta joka tuntuu jo nyt sukulaissielulta. Jännittää!

Ja lopuksi päivän uhmakuvat.
ITSErevitty paperi, että voi ITSEpyyhkiä nenänsä.
ITSEpuetut sadevaatteet yllä. ITSEaiheutetun kiihtymyksen lauettua.
Nyt jo naurattaa äitiäkin.
Ja helpottaa, kun voi vielä vähän täällä purnata.
Tiedätte kyllä. ♥

[jälkilisäys]
Järkkäilin ja sisustelin tänään makuuhuonettamme.
Eli siitä sitten seuraavaksi. Ei sitä uhmaakaan joka päivä jaksa.
[/jälkilisäys]

Kultaisilla tossuilla

2010-01-19T18:38:00.004+02:00

on hyvä voimistella.
Muistelen, että itsellänikin on ollut tällaiset, joskus lapsena.
Jos nyt ostaisin, sujuisikohan voimistelukin paremmin?

Kultaiset tossut eivät kuitenkaan sitä tosiasiaa muuta,
että uhma on meillä päivittäin kylässä. Uh.
Tuo ilme huudon kanssa - jokapäiväistä. Jokahetkistä.
Ja miten minusta tuntuu siltä, että tämä olisi jo 150. uhma
tällä samalla tytöllä?

Ostoksia

2010-01-17T18:11:00.009+02:00

eli listauspostaus.
Niin. Juuri, kun pääsin kertomasta, etten ole ostanut mitään.
Niin ostelinkin. Niin kevyesti.
Marketista ja kirppikseltä, eilen ja tänään.
Tarpeellista ja ei-niin-tarpeellista.
Lähti siitä, että hain sisäkenkiä Idalle.

Kirppisosasto:
MeandI-mekko 2e, Mailegin essumekko 3e, Name It:n farkut 3e,
Disney-paidat euron pintaan, Niken setti nelivuotiaalle 4,5e,
yhdeksät sukkahousut 1e.

Kirpult kans:
pehmoinen neule 1-2e, äidille Lee:n farkut 3e.

Muualta:
Omppumekko ja kypärämyssyt Prisma,
raidalliset leggarit ja veluurihousut Lindex.
Kirahvipaita kirppikseltä euron pintaan.

Parkkitalo kirpputorilta.

Ja sitten.

V-a-p-i-s-k-a-a muotibloggaajat! Täältä tullaan!
Pilkullisten pöksyjen kanssa.
Reenipöksyiksi, kunhan säät vähän lämpenevät.
Siihen asti käytetään ihan vaan kotosalla.
Seppälästä - meinasivat kai alushousuiksi,
mutta ei haittaa.

Hyvää sunnuntain jatkoa!
Tää lähtee nyt lenkille, tekee sen jälkeen kahvakuulareenin (!!!),
todnäk rikkoo paikkoja ja kolhii parkettia, saunottaa lapset
ja jos ehtii - neuloo sukkaa.
♥

Vielä vähän eteisestä

2010-01-14T14:00:00.003+02:00

Muutama viikko testausta takana.

Hyvin ovat kengät löytäneet paikoillensa, omiin koreihinsa,
ja jokainen meistä melkein muistaa, missä se oma kori olikaan.
Näillä keleillä kenkiä kuivatellaan ensin lattialla,
vasta sen jälkeen ne nostetaan koriin. Jos ehditään.
Kotiavaimille keksittiin säilytyspaikaksi
tuollainen sinkkiastia, sinne ne on hyvä käsistään laskea.
Sinne on muuten kiva laskea käsistään kaikenlaista
- yksi syy, miksi en tykkää kupeista ja kipoista. Enkä tasoistakaan.

Kaikki takit mahtuvat vaatekaappiin,
äidin yksi ja isän kaksikymmentä, lastenkin,
ovet eivät kolise, jollei kolisuta,
lukon mekanismiinkin on jo tottunut
[ovea ei voi laittaa ihan kiinni, muuten ei mene lukkoon].
Kenkäkaappi on vieläkin valkoinen, naulakot seinässä,
ja kaikilla hyvä mieli. Ainakin eteisestä, heh.

Avaimet ovat pysyneet ovissa, kertaakaan eivät ole hävinneet.
Kertaakaan eivät siis ole olleet leikeissä mukana.
Näppärästi pystymme ja mahdumme pukemaan tytöt
joko tuulikaapissa tai vaatekaapin edessä.

eli siis yhtäkuin

Uusi järjestys! Kenkäkaappi! Vaatekaappi! Toimii!

Melkein samoista kulmista kaikki kuvat, pahoittelen.
Eteinen on niin kovin kapea.
Ei siihen mahdu kuvaamaan suoraan, pitää ottaa viistosti.

Vaatekaapin eteen tahtoisin vielä peilin, mutta senkin pitää olla kapea.
Tai siis ohut, ehkä kehyksetön. Ettei tipu alas, jos takki siihen osuu.
Vanha peili olisi kiva, yksi sellainen olisi kiikarissakin.
En sitten tiedä, miten muu perhe siihen suhtautuu, kun se on niin vanha,
että siitä näkee vähän epäselvästi. Just ja just näkisi rähmät
silmistänsä pyyhkiä ennen uloslähtöä. Kaunis se on kyllä.
Täytyy vielä tuumailla. Ja sehän se on parasta tässä sisustamisessa.

♥

Miten meni kerhossa?

2010-01-12T23:05:00.006+02:00

Lyhyesti ja ytimekkäästi tyttö vastasi, että ihan hyvin.
Minä kyselin lisää - niin paljon, että itseänikin olisi ärsyttänyt.

Lauloitteko?
Ei.

Lauloivatko muut lauluja ja sinä et niitä vielä osannut?
Joo.

Leikittekö?
Joo.

Mitä leikitte?
Kaikenlaista. Mennäänkö me kauppaan?

Menetkö ensi torstainakin?
En. Mitä teitte Minjan kanssa kotona?

Miksi et?
Noh, voin mä sinne vielä yhden kerran mennä.

***

Hakiessani Idan kerhosta, tyttö leikki muiden kanssa pihalla.
Nauroi, kiipeili lumikasoissa, nautti.
Itku meinasi tulla - olin ylpeä ja innoissani,
toisaalta mieli oli aavistuksen haikea.
Siellä hän leikkii, ihan kuin näin olisi ollut aina, iso tyttö,
kasvanut muutamassa tunnissa valtavasti,
siellä hän nyt leikkii, toisten kanssa.
Kerhotädit kertoivat, että kaikki oli mennyt hyvin.

Onneksi kerhotädit olivat valaisseet minua jo aiemmin myös siitä,
että toiset lapset saattavat jättää kerhon asiat kerhoon,
ja puhua aivan muista asioista kotiin lähtiessä ja kotona.
Ja ettei se tarkoita, etteikö olisi ollut kivaa ja viihdyttävää.
Onneksi.

Odotin illasta sekavaa ja riehakasta, tunteiden ja jännityksen purkautumista
kiukuttelulla ja tappelulla. Höh - ihanan rauhallista.
Siskonsa kanssa leikki, kärsivällisesti. Kuulin ohimennen
mainintoja ja selvityksiä kerhosta ja siellä leikityistä leikeistä.
Ja muutaman uuden nimenkin.
Nukkumaan tyttö meni ilman vitkutteluja ja tekosyitä.
Mitähän ne siellä kerhossa teki?

Kerhokassista löytyi muuten viidesosa paahtoleipää ja vähän juustoa.
Oli tyttö käärinyt ne takaisin paperiin ja laittanut kassiin.
Ei saa heittää mitään pois!

Tänään

2010-01-12T14:32:00.005+02:00

saatoimme nelivuotiaani seurakunnan kerhoon. Ensimmäistä kertaa.
Jatkossa kaksi kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan.
Eilen jo jännitti, yhdessä ja erikseen, ikävöitiinkin,
mulla tulee sua äiti niin ikävä - niin minullakin sinua,
ja hyvä, että muistettiin enää suukkoa antaa, kun kerhoon tänään päästiin.
Tyttö oli sittenkin reippaampi kuin äitinsä.

Tulimme pienemmän kanssa kotiin ja söimme kerhoeväät.
Ne piti laittaa samanlaiseen kerhokassiin kuin isosiskollakin oli,
ja niiden piti olla juuri samanlaiset.
Köllöteltiin sen jälkeen sohvalla,
kahdestaan sylikkäin vierekkäin.
Pienempi näytti sormillaan, koska hän pääsee kerhoon.
Minä ajattelin, että onneksi ei vielä. Onneksi olet tässä.

*

Sopivasti juuri tänään sain myös postissa kuoren,
jonka päälle oli pikkuihminen piirtänyt koukeroita ja kuvioita.
Kuoressa oli viisaita lauseita, juuri tähän hetkeen,
herkkiä kuvia sekä ihastuttava kangaskassi.
Ida tokaisi sen nähdessään, että

äiti, siinähän on minulle se kerhokassi!

Kiitos Joola! ♥

Parhaillaan pienempi nukkuu päiväuniaan ja minä juon iltapäiväkahviani.
Kohta herättelen ja sitten haemme Idan.

Hyvää tiistaipäivän jatkoa sinullekin!

Lastenvaatekaapit

2010-01-11T12:30:00.002+02:00

[jatketaan väriteemalla]

Olen parantunut ostomaniastani. Uskotteko?
Ei enää omantunnontuskia, ei morkkiksia.
Ei järjetöntä hamstraamista, edes kirpputorilta.
Olen parin viime kuukauden aikana ostanut vain yhden paidan,
sitä ennen ostin muutaman pienen jutun kirppikseltä
ja Idalle talvivaatteet.
Siinä se. Ei muuta.

Pääni kääntyy kyllä edelleenkin lastenvaatekauppojen edessä,

m
u
t
t
e
n

mene sisään.
En myöskään saa ostamisesta enää niin suurta nautintoa
kuin joskus sain. Välillä tuntuu jopa tympeältä. Pakolliselta.

Nautin kuitenkin vieläkin edelleen yhä
itsetehtyjen lastenvaatteiden katselemisesta.
Haikailen ja ihailen.
Kurkin välillä nettikauppojen tarjontaa,
ilman näpyttelyä.
Ihastelen lastenvaateblogeja,
vierailen niissä säännöllisesti.
Että en kai ole vielä kartalta pudonnut?
Omia töitäni en ole valmiiksi saanut.
Yritän aktivoitua.

Tytöt kasvavat kovaa vauhtia koko ajan (Ida 104cm, Minja 92cm),
ja ainakin Idalle on silloin tällöin hankittava isompia vaatteita.
Minjalla taas onkin mahtava varasto isosiskon vanhoja.
Ei tee yhtään pahaa pukea nuorempaa lastansa esikoisen vanhoihin,
noin niinkus pääsääntöisesti. Joskus muokkaamme Idan vanhaa,
jotta siitä tulee Minjan uusi.
Muutaman vaatteen olen hankkinut ihan vain Minjalle.

Kiitos ostomaniani, meillä on edelleenkin runsaasti lastenvaatteita.
Pärjätään loistavasti.
Kasat pienenevät onneksi koko ajan,
ja niitä pystyy jopa hallitsemaan.

Tässä kaapit kokonaisuudessaan.

Kesävaatteet ovat säilössä muualla,
samoin jokaisen vuodenajan ulkotamineet.
Syy, miksi sadevaatteet ovat alhaalla, on yksinkertainen -
tytöt leikkivät niillä usein. Pukevat ja riisuvat. Pukevat ja riisuvat.
Sukkahousuja en enää niin neuroottisesti viikkaile kuin ennen [klik], vähempikin riittää.

Niin ja se viimeisin ostos - se on tämä.
Ja ei saa sanoa, etteikö ole tarpeellinen!!
[110cm vaalea neule, Mayoral, Bobo.]

♥

Kaipaan

2010-01-09T10:31:00.007+02:00

jo värejä valkoisen keskelle. Ja nyt, kun aurinko on paistanut parina päivänä,
tuntuu kuin kevät olisi lähelläkin. Varsinkin, kun katselee vain sisältä.
Ulkona on hyrhyr, parisenkymmentä pakkasastetta. Ja niin valkoista.

[Itse en muuten niin kevättä hurraa, mutta sen jälkeen tulee kesä. Se on kiva.]

Aurinkoista viikonloppua!
~~kevättä~~ kesää kohti, ~~kevättä~~ kesää kohti...

2010-01-08T12:05:00.002+02:00

teknisiä ongelmia
palaan ratkottuani ne

Näkymiä lastenhuoneesta

2010-01-04T15:19:00.007+02:00

Avohyllyt ovat kiva juttu. Paitsi jos leluja on liikaa. Saatavilla.
Tämän olen todennut ja siksi siirrellytkin osan leluista lukolliseen kaappiin.
Nyt esillä/alahyllyillä ovat vain ne tämän hetken hitit [ne hälytysajoneuvot!]
- huomenna voi olla jo toisin.

Hyllystä löytyy kaksi koria, niihin on nopea kerätä lelut lattioilta
päivän päätteeksi. Tytötkin osaavat. Jos haluavat. Jos viitsivät.
Korit käydään säännöllisesti läpi - niihin tuppaa kertymään kaikenlaista.
Jäätelötikkuja, oksia, kiviä, karkkipapereita.
Tiedättehän, sellaisia pieniä, I-H-A-N-I-A aarteita.

Hyllystä löytyy muutama laatikko ja purkki, pieniä ja isoja.
Niissä säilytetään sitä pikkutavaraa, joka muuten hukkuisi.
[Mihin? En tiedä. Näin kuitenkin tapahtuu.]
Muumitalon osat omassaan, kalat omassaan, duplot omassaan.
Sorminuket löytyvät myöskin nopeasti.
Palapelit täytyy ehdottomasti säilyttää kannellisessa laatikossa.
Ja näin kaikki tietävät, missä mikin on.

-Äitiiii, missä pikkueläimet?
-Täällä.

-Äitiii, missä Mikki ja Minni?
-Siinä vieressä.

Lukollisen kaapin sisältöä:

Pikkusälälaatikko alimpana. Uh, pitäisikin käydä tuo läpi.

Kierrätys on myös osa tätä järjestelmää.
Puolivuosittain invis - puolivuosittain kirppis.
Ja itse olen vähentänyt [suorastaan lopettanut] lelujen ostamisen.
Kun tuntuu siltä, että muut pitävät meidän lapset kyllä leluissa.

Eikä meillä aina ole kaikki järjestyksessä.
Meilläkin levitellään joskus leluja
p i t k i n p o i k i n, sIkInSoKiN, sinnetänne.
Meilläkin tehdään inventaarioita lasten toimesta.
Välillä lastenhuone rajaa sen alueen, jonka ulkopuolella lelut ovat.
Huonona päivänä yksikään lelu ei löydä paikkaansa.
Ja mikäs siinä - minulla riittää vielä energiaa järjestelemiseen.

♥

Eiku

2010-01-02T14:38:00.007+02:00

Ei tämä ollutkaan ihan normaali viikonloppu.
Minähän lähden tupaantuliaisiin!
Kiitos siis anana tuparilahjavinkistä!

♥ ♥

Nämä

2010-01-02T10:58:00.008+02:00

kuvat jäivät synttärikuvan ulkopuolelle.
Jostain syystä. Hah.
Otettu jo ennen joulua, joulutanssahdusten lomassa.

"Sessiosta" jäi käteen kolme kuvaa, jotka eivät tärähtäneet
ja sata kuvaa, jotka tärähtivät,
mutta joissa on tunnelmaa sitäkin enemmän.

Tärähtäneet terveiset siis täältä!
Se taitaa olla nyt pitkästä aikaa normaali viikonloppu, eikös?
Hyvää sellaista teille!
♥

Palaan alkuviikosta järjestysasioissa!
Suuret kiitokset onnitteluista Idan puolesta!
Neiti on nyt matkalla isovanhempien kanssa,
niinkin kaukana kuin Tahkovuorella.

Eihän sieltä äiti pääse tippumaan? Sieltä vuorelta?

Ensimmäinen

2010-01-01T13:02:00.010+02:00

klo 12.44

klo 15.07

klo 18.50

syntyi äiti, syntyi ensimmäinen lapsi.
Syliini nostettiin märkä ruttuinen rääpäle.
Kaksi kiloa minua ja miestä yhdessä.
Apua, onko tämä meidän?
Tämä on meidän!
Siis voiko tämä olla meidän?
Tuleeko ihan meille kotiin?

Vaikka siihen oli kuinka valmistautunut yhdeksän kuukautta,
ja vaikka oli mukamas lukenut kaikki maailman kirjat
ja käynyt kaikki maailman kurssit,
vaikka kuinka oli alan ammattilainen,
se silti löi jalat alta. Tyhjensi ja täytti pään samalla kertaa.
Sillä hetkellä ei tiennytkään enää mitään.

Hämmennystä, ylpeyttä, pelkoa, ihastusta.
Tätä kaikkea. Sellaisia tunteita, joita en osaa edes sanoilla kuvailla.
Se oli hurmiollista. Se oli kaunista.
Se oli, Maija Buttersin sanoja lainaten, väkevää ja haurasta.
Siinä oli sellaista tunnetta, rakkauttakin, jota en ollut aikaisemmin kokenut.

Ida 1.1.2006
Ensimmäiseni.
Joka on opettanut minulle jo nyt niin paljon.
♥

2010-01-01T12:48:00.005+02:00

Onnea rakas Idani, neljävee.

♥ ♥ ♥ ♥

Vuodenvaihde

2009-12-31T10:52:00.006+02:00

Vuosien 2005-2006 vaihde on minulle merkityksellisin.
Sen muistan aina.
Seuraavana päivänä alkaisi uusi ajanlasku, uusi matka,
minusta tulisi äiti.

***

Vuoden viimeisenä päivänä vuonna 2005
mies päätti kasata pinnasängyn, ennen töihinlähtöä.
Laskettuun aikaan olisi vielä 10 päivää.
Oltiin niin ajoissa.
Silloin en tiennyt.

Mies lähti yöksi töihin.
Pääsi neljältä seuraavana aamuna.
Silloin tiesin.

... tarina jatkuu...

Kiitos jokaiselle teistä kuluneesta vuodesta,
ja siitä, että olette kulkeneet rinnallani.
Kiitos kommenteistanne ja sanoistanne.

Oikein hyvää alkavaa vuotta 2010!

Näkymiä osa III

2009-12-30T11:28:00.005+02:00

Naputtelin vähän isomman naulakon pikkuvessan seinään.
Ja noihin Towel-paloihin pitäisi vielä kirjoitella nimiä.
Että jokainen löytää oman pyyhkeensä.

Ja tahti vain kiihtyy, kun viimeistä päivää lähestytään.
Jo toinen postaus tälle päivälle, eikä kello ei ole vielä kahtatoistakaan.
Nyt valmistelemaan syntymäpäiviä. Palaan huomenna.

Näkymiä peilistä

2009-12-30T10:16:00.003+02:00

ja lupauksia vuodelle 2010.

Ylitän itseni, ylitän omat rajani.
Tyhjennän itseni. Vapautan itseni.
Hallitsen omaa vartaloani.
Lupaan nauttia. Lupaan myös olla armollinen itselleni.

Piparimahasta [kuvissa] kesämahaan.
Paitsi että tuo pömppö on ollut minulla aina,
se taitaa olla siis osa minua??

Lihaksia, huutaa kroppa.
Voimaa! Voimaa! Voimaa!
Tahtoo vetää leukoja, tahtoo punnertaa.
Tahtoo hikeä. Tahtoo vähän kipuakin.
Kyynelistä en niin tiedä.

Tulkoon kuitenkin, mitä on tullakseen,
minä otan vastaan.
Tuleva vuosi on varmasti parempi.

Näkymiä

2009-12-29T11:48:00.005+02:00

Äitiäiti, mistä se pukki tiesi?

2009-12-27T14:06:00.003+02:00

eli isän uusi takki ja muita lahjoja.

Aaton tunnelmia. Jos oikein laskin, lapsia oli paikalla 11.
11-kertainen hulina, 11-kertainen riemu.

Nyt on niitä toivottuja hälytysajoneuvoja,
nyt pauhaavat pillit ja valot vilkkuvat.
Tulipaloja sammutellaan ja nähdään palomiehistä unia.
[niin äitikin, niin äitikin.]

Pukki tiesi myös äidin maun.

[tarkkasilmäisimmät saattavat huomata,
että matto on taas vaihtunut vanhaan. haa, en kestänytkään sitä valkoista.]

[ihan parasta. siskon kanssa tänne - siskon, joka ei koskaan käy missään.
paitsi markku aron keikoilla. ja tämä ei ole markku aron keikka.
tämä on lauri tähkä.]

Arki alkoi meillä jo eilen.
Nostelin pyykkejä olohuoneeseen kuivumaan,
asettelin kehyksiä seinille, naputtelin vasaralla sinne tänne,
ja sain kutsun iltavuoroon töihin.
Suloisia, tonttulakkisia vastasyntyneitä hoitamaan.
Ei voisi olla parempaa tapaa viettää tapania.
Ja pääsenpä vielä ensi yöksikin töihin.
Jonka jälkeen mies aloittaa oman vakkariyötyönsä.
Se on siis arkiarkiarki täällä. Hetken.
Koska viikon päästä juhlitaan taas.
Ensimmäiseni syntymää.
♥

Joululeivonnaisista

2009-12-23T22:17:00.004+02:00

piti vielä kertoa.
Eipä ole pitkään aikaan ollutkaan näin hauskaa.

Keskellä epäonnistuneita leivonnaisia.
Essu päällä, ihmetellen ja nauraen,
kuinka näin pääsikään taas tapahtumaan..
Ja ihan totta, ei yhtään glögiä eikä muutakaan alkoholillista.
Päätin vain taas kerran kokeilla peanut brittlejä ja viipalepipareita.

Kaikki alkoi mennä jo ihan alusta asti vähän vinoon.
Ostin kaupasta sokerikuorrutteen sijasta kakun koristeluun
tarkoitettuja väriseoksia, jotka eivät sitten kuivuneetkaan piparin päällä.
Hei, samanlainen purkki, samat värit, nimi vain eri.
Niin että meidän pipareissa maistuu nyt sekä omena että mansikka.

Peanut brittleni ovat kyllä sekoitus suolaista ja makeaa,
ulkonäöllisesti pellillinen tätä herkkua näyttää kuitenkin siltä,
että joku olisi syönyt papuja ja oksentanut ne sitten pois.
Ehkä menin vikaan siinä, kun en tiennyt, koska seos oli 150-asteista.
Kinkkumittarissa lukemat loppuvat 120-asteeseen.
Ja kuuluukohan niiden olla vähän niinkuin toffeeta?
[Ja kuinka ihmeessä tätä toffeeta voidaan katkoa?
Sehän vaan venyy ja venyy.]

Viipalepiparien ohjeessa ei kerrottu, kuinka notkeaa on notkea
ja että kuinka paksuja ovat paksut pötköt. Sommittelin sitten itse.
Ja jouduin kyllä melkein tuplaamaan uunissaoloajan.
Mutta muuten nämä kyllä onnistuivat.

Tyttöjen kanssa luotiin myös aivan uusi hevoslaji,
takajalaton. Ihan jokaisen heposen takajalat nimittäin tippuivat pois.

Stressitöntä, makeaa ja suolaista Joulua!
Tämä ei ole niin vakavaa.
♥

Peanut brittle löytyy Maalaisunelma-lehdestä [10/2009]
ja viipalepiparit Kaikkien aikojen joulu -lehdestä [2009].
Ohjeet ovat tosi helppoja.

2009-12-23T13:11:00.004+02:00

Siinä kävi sitten juuri niinkuin etukäteen vähän arvelinkin.
Saatuani siivottua, tampattua ja mopattua,
telottuani yhden sormen [ei tikkejä, teippaus riitti],
en sitten välittänytkään laitella kaikkia jouluisia esille.
Ilmeisesti suunnitelmat ja joululehtien lukemiset jo marraskuun puolelta lähtien
ovat minulle ihan yhtä lailla sitä joulun tunnelman luomista,
kuin sitten sekin, etten lopulta laitakaan suunniteltua arsenaalia näkyville.
Vähän vain tuikkuja, vähän vain kynttilöitä.
Lapsille parit tontut.
Äitini tekemä kranssi ulko-oveen
ja joululauluja taustalle.
Ihanaa rauhaa, ihania paljaita, puhtaita pintoja.

Tämä riittää. Nautimme tästä juuri näin.

Oikein rauhallista Joulunaikaa jokaiselle teistä!
♥

2009-12-21T22:59:00.002+02:00

Näkyykö tämä? Kaikille? Kenellekään?

Ja niin me tanssittiin

2009-12-21T12:33:00.007+02:00

joululaulujen tahtiin, jouluvalojen loisteessa.

Joulua vietämme kierrellen ja autoillen.
Sukulaisten luona. Kiitos ja anteeksi jo etukäteen.
Järvenpää-Kerava-Tuusula-Järvenpää-Kerava-Tuusula.
Niinkuin joka joulu tähänkin asti. Traditio tämäkin.

Aattona astelemme valmiiseen pöytään,
joulupäivänäkin, tapanina saatetaan syödä jo ihan jotain muuta.
Kotiin en paljoa ruokaa tee, ihan jotain pientä vain. Herkkuja ainakin.

Vuonna 2004 olin joulun töissä,
vuonna 2005, viimeisilläni raskaana, oli kaikista tukalinta,
vuonna 2006, en niin viimeisilläni, mutta silti taas, nauttien,
vuonna 2007, kahden lapsen kanssa ensi kertaa, keskellä rakkautta,
vuonna 2008, muutto mielessä, keskellä remonttia,
ja nyt, vuonna 2009, rankan vuoden jälkeen,
ainakin rauhoittuen. Ainakin yrittäen rauhoittua.
Niin, katsokaa nyt noita kuvia. Rauha saattaa olla kaukana meistä.

Tiedän kuitenkin sen, että muistan minä tämänkin joulun.
Lasten ilon ja riemun, yhteiset leikit ja laulut.
Ja sen, että Ida huomasi joululahjat saunassa, liikennematonkin,
ja ihmetteli, miten pukki oli ne sinne tuonut.
Eiih, ei se ole liikennematto, se on isän uusi takki.
Ei mennyt läpi.
♥

Ja sen lisäksi,

2009-12-18T21:58:00.003+02:00

että olen ollut ilkeä,
minusta on ilmeisesti tullut myös jonkinsortin pöhkö.
Ostin nimittäin elämäni ensimmäisen kerraston,
nautin liikkumisesta pakkasilla, ihan vapaaehtoisesti,
tykkään, kun pakkanen nipistelee poskia ja leukaa,
enkä enää pysty sanomaan, pidänkö kesästä enemmän kuin talvesta.

Olen omasta mielestäni nyt ylittänyt omat rajani.
Kuusi kuukautta sitten en olisi voinut kuvitellakaan astuvani ulos
näillä keleillä. Kuusi kuukautta sitten olisin kaivautunut syvemmälle
sohvaan. Olisin ollut yhtä sohvan kanssa.

Kuusi kuukautta sitten en olisi voinut kuvitellakaan laittavani tänne
kuvia itsestäni ja uudesta kerrastostani.
Kotiäitivuodet ovat siis tehneet tehtävänsä. Heh.

Kuusi kuukautta numeroina:

-25 kg
42 -> 36
80E -> 75C
31,4 -> 21,6

Ruokavalio on normaali. Kasvispainotteinen. Maidollinen. Leivällinen.
Ei kevyttuotteita. Ei eineksiä [nojoo, huonoäiti ostaa joskus huonopäivänä].
Menneeseen verrattuna paljon enemmän itse kuin valmiina.
Lisäravinteina otan vielä purkista deet ja ceet, magnesiumin ja omegat,
syön kesällä ostetut loppuun. Deetä jatkan kevääseen.
Iltaisin juon yrtit tai yogin, päivällä ruokalusikallinen macaa.
Enkä ole ollut koko syksynä/talvena kipeä. Kopkop.

Erittäin positiivisena asiana pidän sitä, että lapsenikin syövät nyt
enemmän kasviksia ja vihanneksia kuin koskaan ennen.
Meillä lautaselta katoavat ensimmäisenä lantut, palsternakat,
porkkanat, bataatit, ruusukaalit, tomaatit ja kurkut.
Ihan ilman suostuttelua.

Olinpas ilkeä

2009-12-18T18:05:00.002+02:00

äiti. Laittelin tänään suurimman osan leluista lukolliseen kaappiin.
Huomasin, ettei niillä ole juurikaan leikitty viime aikoina.
Niillä on vain tapeltu, niitä on vain levitelty.
Niitä on rikottu ja niitä on heitelty.
[Kyllä! Tytötkin osaavat.]

Äitiiiii, millä me nyt leikitään?
Äiiitiiiiiii!

Eipä mennyt kuin minuutti
ja uudet leikit olivat pystyssä.
Ilman tavararöykkiötä,
mielikuvituksen voimin.
Ja katsellaan nyt, jospa minusta tulisi
joku päivä hieman kiltimpi äiti, joka nostaa muutaman lelun takaisin.

Tästä starttasi joulusiivous.
Huomenna siivoan omaa päätäni pikkujoulujen
[vuoden viimeisten] merkeissä.

Hyvää viikonloppua!
♥

Pukkarikaappi

2009-12-16T21:16:00.002+02:00

Ei niin vanha kuin toivoisin,
eikä niin ruosteinen kuin toivoisin,

mutta toimiva.
Kolme kaappia yhdessä,
jokaisessa hattuhylly ja lukko.
Ilmastointireikiä ylhäällä ja alhaalla.
Kaikkien takit mahtuvat nyt tangoille,
Hartwallin laatikoihin aikuisten pipot ja hanskat.

Tyttöjen koloon virittelimme toisenkin tangon alas,
nyt menee pieniä takkeja tuplamäärä.

Voi surkeus, kun menevät kuvat synkiksi.
Aikaa ollut nyt vasta illasta kuvata.
Huomenna uusi yritys.

Ja seuraavaksi kehysten kimppuun.
Valokuvia on suurenneltu ja kehyksiä spreijattu,
muutama ostettukin. Seinälle ne ilmestyvät toivottavasti huomenna.

Minjan sanoja lainaten -
heippaheitsautsau!

Moi

2009-12-15T21:08:00.004+02:00

minä täällä.
koska parisuhteesta ei ole mitään uutta kerrottavaa,
enkä halua enää olla tauollakaan,
enkä murehtia koko ajan,
kerron eteisestä.
se on nimittäin valmis.
nyt on pukkarikaappia, nyt on kenkäkaappia.
mitään uutta ei olla ostettu, kaikki vanhoja.

mukava oli myös tuo päivä, kun tyttöjen kanssa puuhasteltiin.
mukavaa heittäytyä tekemään jotain käsillään,
vähät välittää hiontapölystä ihan jokaisella tasolla.
kyllähän se aikaa vei,
että saatiin kaappi tyhjäksi,
että saatiin kaappi irti seinästä,
että saatiin kaappi olohuoneeseen,
että saatiin kaappi makuulle,
että saatiin kaappi hiottua ja maalattua,

mutta mikäs kiire tässä.

aloitan siis kenkäkaapista.
hiottiin ja maalattiin se tyttöjen kanssa yhdessä.
keskellä olohuonetta.
tytöille hiekkapaperia kätösiin ja töihin!
minja hioi vähän muutakin,
olohuoneen arkkua ja seiniäkin,
mutta loppujen lopuksi homma sujui hyvin.

tässä kaappi ennen.

tässä hiottuna.

kaappi sijoitettiin tuulikaappiin, mahtui loistavasti.
se on nyt valkoinen, mutten tiedä kuinka kauan.
kaapissa on koreja ja koreissa kenkiä.
kaapissa on vetolaatikko, ja sielläkin on kenkiä.

Ja meillä oli kivaa. Oltiin vain me kolme.
Onnistuttiin yhdessä, minä oikeilla työkaluilla
[voi pojat, näkisittepä otteet ruuvarin kanssa!]
ja tytöt omilla leikkikaluillaan.
Oltiin hetki kuin tyttöjen talossa,
jossa ei miehiä edes kaivata.

Huomenissa lisää.
♥

2009-12-09T22:21:00.005+02:00

Kiitos

jokaisesta lohduttavasta viestistä täällä ja sähköpostissa.
Olette luoneet minulle toivoa. Tulevaisuuden suhteen.

Tähän kohtaan olisi varmasti kiva myös kertoa,
kuinka olemme selvitelleet elämäämme ja ratkaisseet ongelmamme.

Mutta. Emme ole.
Ikinäkoskaan
en ole kokenut näin suurta epävarmuutta.
En tiedä yhtään, mitä tulee tapahtumaan.
Tuntuu, etten tiedä mistään mitään.
Ja tuntuu, että kaikki päätökset ovat minulla.

Sano sinä, mitä tehdään.
En tiedä.
No en minäkään.
Näin ei voi jatkua.
Ei voikaan.
No mitä sitten tehdään?
En tiedä.
Mitä tahtoisit?
En tiedä.
Haluatko tätä?
En tiedä.

Edit://
Ylläoleva teksti ei ole teinivuosien
sydänverellä kirjoitettu runo,
vaan ihan meidän arkipäiväistä dialogia.
Joka on sinänsä raastavaa,
koska aina ennen olen tietänyt
ja
aina ennen mies on tietänyt.

Solmussa

2009-12-07T18:06:00.003+02:00

Asiat ovat nyt niin pahassa solmussa täällä kotona,
että jättäydyn tauolle.

Itken silmät päästäni ja toivon,
että teemme oikeita ratkaisuja.
Luotan siihen, että vaikka nyt sattuu ja paljon,
vaikka vielä vuodenkin päästä tekisi kipeää,
tulee joskus sekin aika,
kun on hyvä olla.

Talvi tulee sisään ovista
Ja olen niin kiinni sinussa
Turha on mun näitä öitä valvoa
Ne eivät enää valvo sinua

Luovun
Susta viimeisin voimin
Vähän itken vielä
Luovun
Susta viimeisin voimin
Sä et sitä tiedä
Kuinka paljon sua rakastin

Jippu - Luovun

6. joulukuuta

2009-12-06T15:13:00.003+02:00

Hyvää syntymäpäivää Siskoni! ♥

Siskoni ja minä joulukuussa 1980.

5. joulukuuta

2009-12-05T10:43:00.003+02:00

Tytöt puettiin aamusta keltaisiin paitoihin ja he lähtivät
isovanhempien kanssa temppeliin, tai butta-juhliin, kuten Ida sanoo.
Lähtivät juhlimaan Thaimaan kuninkaan syntymäpäivää, joka on tänään.
Kuten myös thaimaalainen isänpäivä.

Olimme itse paikan päällä vuonna 2006.
Kaikki julkiset rakennukset oli liputettu ja koristeltu,
oli ilotulituksia ja konsertteja.
Oli tällaiselle turistille kuin minä kaikenlaista nähtävää ja ihmeteltävää.
Melkein jokaisella oli päällään keltainen paita. Meilläkin.
[Emme ole ylemmässä kuvassa kumpikaan.]

Kuva täältä.

Koska mieheni ei niin piittaa näistä kansallisista päivistä,
kummankaan maan,
jättäydyimme kotiin.
Kahdestaan.

Hyvää joulukuun viidettä!
♥

2009-12-04T21:42:00.003+02:00

Iloista ja vauhdikasta viikonloppua!
♥

[lasten stailaama äiti kuvattuna vessan peilin kautta.
sormet rajattu pois, koska olen diagnosoinut itselleni alkavan nivelreuman.
vasemman käden etusormi ja oikean käden keskisormi
jo kolmatta viikkoa keskinivelestä kipeät ja järisyttävän turvonneet,
aamujäykkyyttä myös. vaikea kirjoittaa, vaikea laittaa kenkiä jalkaan,
vaikea puristaa mitään tai avata mitään. vaikea koukistaa. selvä peli.]

3. joulukuuta

2009-12-03T15:24:00.004+02:00

Olen askarrellut pieniä paketteja kasaan,
ostanutkin muutaman lahjan,
poltellut kynttilöitä,
ripustellut tonttuja ja possuja esille,
repinyt vessan seinästä alkuperäisen pyyhenaulakon pois
tietämättä, mitä laitan tilalle,
iloinnut hyvästä juomasta (pelkkiä yrttejä!!!),
ripustanut vanhan lakanan ikkunaan,
päätynyt miehen kanssa sittenkin pukkarikaappeihin,
ja sopinut, että ne tulevat lauantaina,
pelannut koko perheen kanssa seurapelejä
[näistä lisää myöhemmin],
eli selvästi virittäytynyt tunnelmaan.

Samaa helminauhaa, jota käärin verhoon [siis lakanaan],
löytyi kaapista punertavanakin. Minulle siitä tulevat mieleen jäätyneet marjat,
ja se sopii hienosti keittiön pöydälle. Kynttilöiden joukkoon kiemurtelemaan.
Tai sitten lasten käsiin kiemurtelemaan.

Pieniä lahjoja ystäville.
Tian Verannasta ja Ilonhipusta.
Paketteihin laitan myös yrttijuomaa,
josta itsekin tykkään. Hörpin juomia haudutettuna,
illallakin [ei vie unia, ainakaan minun] ja nautiskelen.

muttamutta, kertokaahan millä muistaa 19-vuotiasta nuorukaista,
joka astelee tammikuussa armeijaan?? auttakaa!!
tuskin bambuisilla tiskiräteillä tai villasukilla?

Äitini on myös askarrellut tytöille joulutötteröt.
Kierrätysperiaatteella.

Kaapeista on nyt kaivettu esiin melkein kaikki kynttilänjalat,
ja jouluvalot laitan tulevana viikonloppuna.
Pahoitteluni, että kuvat ovat nyt melkein kaikki hyvin läheltä
ja hyvin samoista paikoista. Se vaan johtuu siitä,
että muualla vallitsee kaaos.
Joka toivottavasti saadaan kuriin viikonloppuna.
Ja jos ei saada, niin sitten ei saada.
Eikös niin?

Rauhallista ja mukavaa torstai-iltaa!
♥

Kesken vieläkin

2009-11-30T15:34:00.003+02:00

Rempallaan, rempallaan.
Saatte vielä hetken odotella uusia kuvia.
Kehykset on jo spreijattu, huonekalumaali hankittu,
hiottukin on ja veronpalautukset ovat tilillä tuota pikaa.
Ihan kohta, ihan kohta!

Kohta lähtee tilaukseen myös niitä valokuvia.
Kunpa vaan osaisin päättää!
Mistä isompi juliste, mistä vain valokuvasuurennos.
Makuuhuoneen seinä huutaa kuvaa,
kuten myös olohuoneen.
Vaihtoehtoja liian paljon.
Eteiseenkin voisi olla kiva koota jokin kollaasi.

Mitä enemmän noita kuvia läpi käyn,
sitä pienemmäksi alkavat seinät käydä.

Palaan piakkoin!
♥

Joulukortit 2009

2009-11-26T14:06:00.003+02:00

valmistuivat hissukseen. Käytin vähän PhotoScapea,
tilasin Ifolorilta, askartelin viime vuoden lahjapapereista,
köytin vanhalla narulla.

Joukossa on vähän mustaa,
vähän vaaleanpunaista,
harmaata ja ripaus punaista.
Parissa on napit, muutamassa pitsit.
Jokainen kortti on erilainen.

Tässä kuva, jota käytin. Kesällä otettu,
mutta mitäs siitä. Tässä kuvassa vain oli sitä lämpöä
ja hyvää mieltä, jota korteillani haluan toivottaa.

Ehkäpä pääsen jo tulevana viikonloppuna näyttämään,
mitä muutoksia meillä täällä kotona on tehty.
Tai sitten suti heiluu vielä tuolloinkin.
Katsotaan nyt.
♥

Kannatti

2009-11-19T11:14:00.005+02:00

manata säätä,
koska tänään herättiinkin auringonpaisteeseen!
Voi mitkä säteet ja voi, mitä varjoja aurinko loikaan!
Mieli kirkastui heti.
Vaikkei lumesta olekaan tietoa.
Vaikkei tätä paistetta kestäkään kuin muutama tunti.

Päätin, että osa veronpalautusrahoista menee eteiseen.
Päätin hankkia mattamustaa maalia.
Päätin tilata parista valokuvasta julisteet ja kehystää ne.
Päätin kehittää pari muutakin kuvaa, pienemmiksi tauluiksi.
Päätin hioa lastenhuoneen sängyn, jo tulevana viikonloppuna.
Päätin, etten välitä, vaikka hiontapölyä leviäisi joka paikkaan.

Tontutkin kävivät tuomassa ensimmäiset joulukalenteripussit koriin.
[Päädyinkin paperisiin, kun löysin niitä kasan kaapista. Osan ostin.]
Meillä on nyt suklaiset [kiitos Saiphin!] kalenterit sekä
partiolaisten kalenterit [kiitos Anja-täti!]. Ja nuo pussit.

Iloista torstaita,
auringonpaistetta päivääsi!
♥

Nyt

2009-11-16T21:56:00.003+02:00

on kyllä niin pimeää, että turvaudun vanhoihin kuviin.
Otoksiin helmikuulta.
Ja heti, kun aurinko edes vähän paistaa,
tartun uudelleen kameraan.
Siihen asti se saa olla tuolla laatikossa.

Eli täällä ollaan,
vielä ilman tartuntaa [kopkop],
keikkaillen ja kotoillen.
♥

Iltapäivällä

2009-11-10T15:42:00.006+02:00

Ihana rauha.
Lapset nukkuvat päiväuniansa,
mies on koulutuksessa.
Kukaan ei keskeytä kahvinjuontia,
kukaan ei kysy mitään,
enkä minä vastaa.
Mikään ei pauhaa, kukaan ei huuda.

Lunta satelee hiljalleen.
Ei myräkästä tietoakaan.

Kohta tulee pimeä,
lapset heräävät, kummallakohan jalalla,
valot laitetaan palamaan,
kysellään ja ihmetellään.
Musiikkiakin tahtoisivat,
kun tanssituttaa.
Mutta kyllähän senkin jaksaa,
kun oli se oma rauhallinen hetki.

Arvonta

2009-11-09T20:11:00.004+02:00

Voittaja paljastuu videolta.

Taustalla häärivät mieheni ja Minja,

onnettarena Ida.

Onnea voittajalle!

(-Saia-)
Otathan yhteyttä sähköpostiini, eiparentoo@suomi24.fi.

Palkinnon sponsoroi Fairy.

***

Vastaajat käyttivät Fairya mm.
- astioiden pesuun
- ikkunoiden pesuun
- silmälasien puhdistukseen, mutta tähän tuli muutama kommentti, ettei näin kannattaisi tehdä
- ikkunamaalaukseen
- sormivärien seassa
- kylpyhuonetaiteeseen
- vaahtopatsaisiin
- saippuakupliin
- yleisaineena suihkepullossa vedellä lantrattuna
- rasvatahrojen puhdistukseen vaatteista (fairya suoraan tahralle ja koneeseen tai sitten vuorokauden vaikutusaika)
- kauluksen puhdistamiseen
- syöttötuolin ruokaroiskejynssäykseen
- lattianpesuun
- maalattavien pintojen puhdistukseen
- pytyn, potan ja saunan lasin puhdistukseen
- auton sisustan puhdistukseen
- luisteluradan valmistamiseen kylpyhuoneessa
- koiran ruoka-alustan putsaukseen
- jääkaapin puhdistukseen
- kesäaikaan auton pissapojan nesteenä veteen sekoitettuna
(tämä oli aivan uutta!!!)
- peilin puhdistukseen
- ulkolelujen ja legojen puhdistukseen
- puulaatikon liukasteena
- veneen puhdistukseen
- valkoisten kenkien puhdistukseen
- muurahaisten ja kukkakärpästen keräämiseen
- köyhimpinä päivinä hiusten pesuun
- sormusten irrottamiseen sormista
- liesituulettimen pesuun
- hammaslabrassa tekohampaiden pesemiseen
- katkenneen avaimen metsästämiseen lukkopesästä
- [fairyvaahdolla] auton penkkien puhdistamiseen
- hampaiden purentakiskojen puhdistamiseen
- väliovien ja maalattujen seinien likojen puhdistamiseen
- uuninpeltien puhdistukseen
- keraamisen liesitason puhdistamiseen
- valkoisen koiran puhtaanapitämiseen, lähtee kaikki maantiepöly ja harmaus
- palaneen kattilanpohjan putsaukseen
(vahvalla fairy-vesiseoksella ja keittäminen päälle)
- liukasteena renkaidenvaihdossa, auton ikkunoiden kalvojen laittamiseen.

kun on oikein harmaata,

2009-11-06T14:09:00.004+02:00

voi vetäistä uikkarit vaatteiden päälle
ja uimahousut uimalakiksi.
suunnitella lähtevänsä rannalle.
uimaan ja polskimaan.
piristää kummasti.

se lumi nimittäin sulaa nyt pois.
loskaa, loskaa, loskaa.
märkää.

kummasti piristi myös bloggerin uusi tekstieditori. klik.
vaikken sitä osaa vielä käyttääkään.
ja kun jättää välillä isot kirjaimet pois,
on varsin vallaton olo.

Hyvää viikonloppua!
Jos tapaat minut uimahousut päässä,
on seura tehnyt kaltaisekseen ja piristän vain mieltäni.

Valkeus

2009-11-05T14:28:00.009+02:00

Nyt sitä lunta sitten sataa. Heti on paljon valoisampaa,
ja heti tuli joulu mieleen. Hyräilin jo joululaulujakin.
Tiukujen helinä vain puuttuu.

Viime jouluna odottelimme kovasti uuteen asuntoon muuttamista.
Ei ollut joulustressiä, oli vain muuttostressi. Ja remonttia.
Joulua odotettiin kuitenkin, paketoitiin hieman,
tehtiin joulukortit omista kuvista, ja mietittiin, löytääkö joulu meille.

Tuleva joulu on meille ensimmäinen tässä asunnossa.
Nyt on piha, jota voi koristella ja nyt on lumitöitä,
sekä aivan uusia mahdollisuuksia jouluvalmisteluihin.
Haluan tehdä lasten kanssa ainakin jäälyhtyjä pihalle,
pistää jään joukkoon pihlajanmarjoja (jos löydän) ja kuusenoksia (jos löydän),
haluan tehdä suuren mäen lumesta ja laskea siitä pepullani alas,
haluan tehdä lumiukon ja vaatettaa sen lasten kanssa,
haluan kuusen (ulos tai sisälle, sitä vielä pohdin),
haluan laittaa lyhtyjä pihalle,
haluan kiertää valokaapelia terassin ristikon ympäri (maltillisesti).

Sopivasti eilen, kun lumisade alkoi, postista tuli uusin Meidän perhe - lehti.
Lehden välissä oli Odotus-liite, jonka meinasin ensin heittää roskikseen,
koska luulin odotuksen viittaavan perheenlisäykseen, jota meille ei ole tulossa.
Kyse olikin joulunodotuksesta.

Liite sisälsi mukavia vinkkejä jokaiselle 50. päivälle ennen joulua.

Tästä inspiroituneena kaivoin esille myös joulukirjani ja selailin niitä.
Nyt on pää täynnä ideoita, mutta ennen kaikkea, vielä on aikaa toteutukselle!

Joulukalenteriksi haluan ommella kangaspusseja, numeroida ne ja täyttää pienillä aarteilla.
Miestäkin voisi ilahduttaa joku joulukuun päivä omalla lahjapussilla.
Sisälle vaikka lupaus niskahartiahieronnasta, jalkakylvystä tai pokeri-illasta.
[Ettei ihan lässyksi mene, niin luulen, että mies valitsisi sen pokeri-illan. Poikien kanssa. ]

Paketointiin täytyy keskittyä melkein yhtä suurella hartaudella kuin itse sisältöönkin.
Samat vanhat jutut käytössä tänäkin vuonna, ruskeaa paksumpaa paperia,
vähän sanomalehteä, nyörejä ja naruja.
Sisältö eli itse lahja jotain itsetehtyä tai jopa aineetonta. Klik.
Ihan uusi ulottuvuus itselleni ovat syötävät lahjat,
joita ajattelin myös kokeilla.

Jotain olen saanut jo valmiiksikin.
Villasukkia koossa 46, saappaisiin ja muutenkin käytettäväksi.
Isälleni.

Ideointi ja suunnittelu alkakoon!

Siivotaanko

2009-11-04T11:31:00.003+02:00

välillä?

Tämä vihreä aine on ollut meillä käytössä vuodesta toiseen.
Riittoisaakin, kerran vuodessa ostan pullon ja se riittää.
Käytän sitä käsitiskissä, ikkunanpesussa,
sekä pienessä suihkepullossa vedellä lantrattuna.
Sellaisena yleispuhdistusaineena - silloin kun pitää irrottaa
vaikka kuivunutta nuudelia seinästä.
Olen kuullut, että jotkut poistavat vaatteista pienet tahrat tällä,
miten se tapahtuu?

Käsitiskiä meillä syntyy aika vähän,
joitain vanhoja kuppeja en koneeseen raaski laittaa.
Niin ja sitten kattilat (teflonpintaiset) pesen käsin.
Kone pesee kaiken muun - ja täytenä.
Vajaita koneellisia meillä ei pestä.

Kertokaahan, miten ja mihin te käytätte Fairya?
Vinkkejä? Kikkoja?
Mitä mieltä ylipäätänsä kyseisestä aineesta?

Vastanneiden kesken arvon palkinnon -
lahjakortin siivouspalveluja tarjoavaan yritykseen.
Ja vielä lähialueellasi toimivaan yritykseen, eli kyse ei ole itsestäni. Valitettavasti.

Aikaa osallistua tämän viikon sunnuntaihin,
eli isänpäivään
eli 8. marraskuuta asti.
Arvonnan suoritan maanantaina 9.11.

Vielä kerran

2009-11-02T20:57:00.005+02:00

Ja tässä näitä tulee, kun pyydettiin.
Vertailukuvia. Ihan alusta tähän päivään.
En oikein itse pysty näitä vielä kunnolla katselemaan,
päätäni pyörittelen, sormien lomasta kurkin ja ihmettelen.

Kaikista pahimmat ja vähäpukeisimmat kuvat jäävät
vielä tänne kotikoneelle - ihan kaikkeen en ole valmis.
Kerran kuussa on napattu alusvaatekuva,
niistä kehityksen huomaa kyllä parhaiten.

Tässä kesäkuulta otos. Tästä lähdettiin.
Tässä on tissiä, tässä on käsivartta. On mistä rutistaa.
Painoindeksi 31,4.

Lähtötilanne ja tilanne nyt. 4,5kk aikaa välissä.
Painoindeksi nyt 23:n kieppeillä. Ei tässä hoikkiksia olla,
mutta normaalipainoisia. Se riittää.
Ei ole kahvoja, ei ole vuorta. On vain vähän riippuvaa ja roikkuvaa.

Käsivarsista. Lähtötilanne ja nyt.
Oikeanpuoleisesta kuvasta näkee myös tuon rintapolitiikan tilanteen nyt -
ne meni. Eikä edes itketä.

Vasemmanpuoleisin on lähtötilanne kesäkuulta, ja ei, en ole raskaana,
keskellä kuva elokuulta ja oikeassa laidassa syyskuinen kuva.

Lokakuu eli nyt-kuvat:

Että näin.
Ja paluuta ei todellakaan enää ole.

Miehen

2009-11-01T16:40:00.004+02:00

syntymäpäivä.
♥ ♥
Mies on tosin syntynyt oikeasti jo lokakuun puolella,
mutta jostain ihmeen syystä tämä päivä on merkattu
hänen syntymäpäiväkseen. Näin tarina kertoo.
Tiedä sitten näistä aasialaisista tavoista. Ja totuuksista.

Leivoin kolmea sorttia syötävää,
suht onnistuneesti.
Vain yhdestä jäi yksi ainesosa uupumaan,
kun en tajunnutkaan ohjetta.
Että jos ohjeessa lukee
"lisää muna ja keltuainen, jätä valkuainen odottamaan",
niin se tarkoittaa kahta munaa, ei yhtä.
[No joo, kyllä mä tehdessä vähäsen mietin, että
minkä osan munaa laitan vielä, jos valkuainen säästetään
ja keltuainen meni jo. Kuoret?]

Nooh, opinpahan taas uutta.
Ja tällä tavoin tulee joka kerta vähän
erilaista syötävää. Mitähän jättäisi seuraavalla kerralla pois?

Täs ois raakoja mustikkavaniljamuffinseja, miinus yksi muna.
Päälle tuli vielä kerros taikinaa ja sitten sellaista marenkia.
Mikä meinasi palaa uunissa.

Mulla on jokin kumma viehtymys näihin kierteisiin ja rulliin.
Nyt nää pysyi kasassa, sisällä ylikypsää saunapalvia, persiljaa
(meinasin muuten kirjoittaa persikkaa), punaista pestoa ja mozzarellaa.

Ja ketään ei sitten saanut kutsua juhliin. Mies kielsi sen ehdottomasti.
Joten siksi et saanut kutsua.
Siskoni perheineen pyysin kylään - maistelemaan, ei juhlimaan.
Ja miehen vanhemmat käväisivät, hakivat miehen ja lapsen temppeliin.
Jossa ripotellaan vettä sankarin päälle. Muun muassa.

Ja koska syntymäpäiväsankarista ei saanut ottaa valokuvaa,
saatte kuvan kokkikolmosesta.
Oikein hyvää sunnuntain jatkoa!

4,5 kuukautta takana

2009-10-30T12:16:00.010+02:00

ja loppuelämä edessä.

Kun kesäkuussa aloitin tämän projektin,
olin niin kypsä omaan olotilaani. Kypsä ja ähky.
Kiersin peilit kaukaa, en jaksanut mitään.
Nukuin päikkäreitä, joiden jälkeen olisin voinut nukkua lisää.
Söin lisää. Ja sitten taas väsytti.
Söin mitä vain ja ihan niin paljon kuin sillä hetkellä napa veti.
Lautasmallin tiesin, mutta mitä siitä. Yleensäkin uskon siihen,
että ihmisillä on kyllä ne faktat päässään, mutta toteutusta ei.
Alussa ajattelin myös, että mulle sopisi parhaiten
vanha kunnon Atkins - rasvaa, rasvaa ja rasvaa.
Luopuisin vain hiilareista, mutta voisin vedellä lihaa surutta.

Kaipa ajattelin myös niin, että mitä sillä on väliä, miltä näytän.
Kotonahan tässä vain ollaan, lasten kanssa. Lapsille ostelin kyllä vaatteita,
sehän oli niin helppoakin, kun mahtuvat noihin normikokoihin.
Enemmän kai silloin mietin sitä, kuinka ihanalta sitä vain näyttäisi,
jos painaisi vähemmän. Terveydellisistä syistä viis.
[Tässä yksi asia, mikä muuttui.]

Miehelle on ollut koko ajan ihan sama,
olenko ässää vai äksällää. Tykkää kuulema minusta,
koosta välittämättä. Kehuu omalla tavallaan,
pienillä eleillä, ohimennen.
Tytöt eivät ole varmaan huomanneetkaan.
Paitsi ehkä sen, että äiti jaksaa juostakin.
Ja että äidille mahtuvat myös isän vaatteet.

Olen myös aina ollut nopea syöjä.
Siinä vaiheessa, kun mies vasta latasi omalle lautaselleen ruokaa,
minä jo santsasin.
Ja koska kylläisyyden tunne tulee vähän jälkikäteen,
tiedätte varmasti, miten kävi.
Paljastettakoon myös, että rakastan Aku Ankkoja ruokapöydässä,
muuten en niitä lue.
Joten kuvitelkaa tilanne:
lehti nenän alla, silmät lehdessä,
haarukan jatkuva, tasainen liike
lautaselta suuhun, lautaselta suuhun, lautaselta suuhun.
Ei kai siinä edes huomaa, että onkin syönyt yli tarpeidensa?

Sitä en tiedä, kuulunko tunnesyöjiin,
koska en mielestäni syönyt kyllästymiseen, tylsyyteen tai alakuloon.
Minä vain söin, koska oli muka nälkä.
Yksi suurimmista haasteista onkin ollut erottaa
toisistaan mielihalu ja se oikea tarve saada ravintoa.
Uskoisin onnistuneeni tässä.

Suuri haaste oli myös saada tämä antiliikkuja liikkumaan.
Ja myönnettävä se on, se oli alkuun ihan pakkopullaa.
Mutta muuttui siitä.
Alun kiivaan tahdin jälkeen ei tullut kyllästymistä,
vaikka siitä varoiteltiin, vaan tässäkin tahti vain tasaantui.
Ei lopahtanut.
Liikun, koska tykkään ja liikun silloin, kun tykkään.
Tykkään tunteesta, jonka saan, kun laitan lenkkarit jalkaan,
tykkään tunteesta, jonka saan liikkuessani,
ja tykkään tunteesta, joka minulla on liikkumisen jälkeen.

Ja tykkään myös vain olla.

[Tässä ensimmäiset tavoitefarkkuni nyt. Samat vaatteet 16.syyskuuta.]

Sinkkuelämää-sarjassa sanottiin joskus
[ja tätähän me kaikki seuraamme],
että jokaisella naisella pitää vaatekaapissaan olla skinny jeansit.
Sellaiset liian pienet, joskus jalkaan mahtuneet farkut.
Mullakin oli.
Tavoitefarkkuja.
Niitä aina kokeilin, mittanauhan sijaan.
Ja nyt ne ovat isot. Olen saavuttanut tavoitteeni.

En lähtenyt Atkinsin matkaan, vaan opettelin syömään terveellisemmin.
Aika tylsää, vai mitä? Ei poppakonsteja, ei ihmedieettejä.
Kokeilin laihistuotteitakin, ja niistä ainoat, jotka kelpuutin,
ja jotka ovat edelleen ruokavaliossani, ovat ProFeelin jukurtit.
Kyllä se on ihan se tavallinen ruoka, mikä toimii.
Noin niinkus tulevaisuuttakin ajatellen.

Tähän mennessä olen myös oppinut syömään hitaammin,
pienemmältä lautaselta (toimii, oikeasti!) ja tasaisemmin.
Pidän nykyisin myös keskustelua yllä ruokapöydässä.
En syö vieläkään iltaisin mitään, mutta olen tasannut välejä päivällä.
Pyrin syömään jotain 3-4 tunnin välein. Vaikka jotain pientäkin.
Käyn vaa'alla edelleen päivittäin, vaikka sanoohan sen järkikin,
että jos syön kohtuudella ja liikun säännöllisesti, vaa'an lukemat eivät
siitä suuresti muutu. Siitä on vain tullut tapa.

Tykästyin myös ruuanlaittoon, kun lihat jäivät.
Ajoittain ajattelen jopa intohimoisesti uusien juttujen kokeilemista.
Täytekakkuja en silti ala tekemään.

Tänään
- olen 21 kiloa kevyempi
- olen tyytyväinen
- jaksan.

Loppuun kuvia mekosta, jossa juhlin ystävän syntymäpäiviä.
Juhlissa mulla oli vielä mustat sukkahousut ja musta bolero tjsp.
Kengät liian isot, koska kengännumerokin on pienentynyt yhdellä.

Näihin tunnelmiin. ♥
Hyvää viikonloppua jokaiselle,
liikutaan tai ollaan liikkumatta,
mutta nautitaan!
Meillä taas synttärit, tällä kertaa ihan vaan kotona.
Ilman mustaa mekkoa.
Tai ehkä vetäisen sen miehen iloksi päälleni
ja kokkailen hellan ääressä. Korkokengissä.

Kirppuasiaa

2009-10-29T23:45:00.000+02:00

Olen nyt muutaman viikon pitänyt pöytää kirppiksellä.
Myynyt kaksi jätesäkillistä lasten pieniksi jääneitä vaatteita
[heihei bodyt, heihei alle 86-senttiset],
kaksi jätesäkillistä omia isoiksi jääneitä vaatteita.
Ja jotain muuta pientä.

Olen myös yrittänyt pidättäytyä ostamasta sitä samaa määrää takaisin.
Edes kirpputorilta.
Jotain pientä nyt on tietty tarttunut mukaan.
Mutta erittäin vähän.
Ihan oikeista kaupoista en ole ostanut sitäkään.
Niih. Edistystä sanoisin.

Toki välillä kutkuttelee vieläkin,
saatan kierrellä kaupoissa ja vain katsella.
Hipelöidä. Ottaa käteen ja tunnustella.
Saatan kävellä jopa kassallekin,
mutta sitten jätänkin ostamatta.
Kun en tarvitse. Sitten kuitenkaan.
Kun tarkemmin harkitsen.

***

Tässä kuitenkin nyt näitä kirppisostoksia.
Itselle ja tytöille.
Omat ostokseni perustelen sillä,
että olen nyt neljästä kuuteen kokoa pienempi kuin ennen.
Hyvä muuten, että raaskin ostaa edes yhdet uudet rintaliivit vanhojen tilalle.
Kuppikoko pienentynyt kolmella kirjaimella, mutta silti vaan mennä kitkuttelin.

Mangon punainen paita, koiralaukku tytöille.

Kahdet farkut itselleni.

Harmaa Abercrombien teeppari.
Kuvassa edellisen kuvan farkkujen kanssa.

Tiger Of Swedenin valkoinen paita.
Tykkään hirmusti leikkauksesta,
edestä lyhyt ja takaa pitkä.
Kuvissa myös kirppisfarkut.

Farkkutakki Minjalle, Guess.

Caprihousut Idalle, Zara.

***

Ja ne, mitä oikein etsimällä etsin, ovat 104-senttiset housut.
Missä niitä on?? Tuntuu, että lastenvaatteissa on
iso aukko, joka alkaa 86 sentistä ja loppuu 120 senttiin.
Missä ovat vaatteet, ennen kaikkea housut, tältä väliltä?

Suunnittelua

2009-10-28T18:16:00.004+02:00

Lastenhuoneen pinnasänky
muutti keittiöön sohvaksi.
Paikka tulee varmaan vielä muuttumaan,
mutta nyt se saa olla tuossa ikkunan alla.

Eteisen suunnittelu jatkuu,
kuten myös lastenhuoneen.
Hitaasti ja rauhassa.
En enää ryntää samantien jotain päätettyäni
huonekaluliikkeeseen ostamaan.
Nyt kiertelen ja kaartelen täällä kotona,
mietin, mitä voisin hyödyntää
ja mitä siirtelemällä toimisi paremmin.

Eteiseen suunnittelin aluksi sellaisia
vanhoja pukuhuoneen harmaita lukollisia kaappeja,
muttamutta - toimisivatko ne?
Niissähän on vain yksi hylly, se hattuhylly,
ja sitten naulakko.
Me taas tarvitsemme ehdottomasti lisää hyllyjä.
Olemme siis haudanneet tällä hetkellä ajatuksen,
odotelkoot pukkarikaapit vielä tovin varastossa.

Lastenhuone edistyy vasta sitten,
kun eteisestä vapautuu iso valkoinen kaappi leluille.
Nyt teimme siitä roskalavalta löytyneestä lastensängystä
täyspitkän, ja tarkoituksena oli, että molemmat lapset
siinä nukkuisivat. Juuh - eivät nuku.
Hyvällä tuurilla molemmat nukkuvat makuuhuoneessa
meidän vanhempien välissä.

Edit. Ja kiertokulku jatkuu -
makuuhuone uudistuu myös,
heti, kun lastenhuoneesta vapautuu
eräs kaappi.

Ja mikäs kiire tässä.
Rauhassa pähkäilen ja suunnittelen.
Olen myös huomannut, että mitä pidempään jaksan
suunnitella, sitä tyytyväisempi olen siihen viimeiseen ratkaisuun.
Vähän aikaa on pitänyt maistella tätä asuntoakin,
että mikä tänne sopii ja mikä ei.
Ja olen nyt kovin ihastunut meidän tummiin
ikkunanpokiinkin, mitkä alunperin halusin
hetinythetinyt maalata valkoisiksi.
Tästä maistelusta johtuen
meillä ei ole vielä niitä verhojakaan
muualla kuin keittiössä. Eikä tauluja.
Kun pitää katsella ensin hetki
ympärilleen. Ja tuumata.

Pähkäilen tätä blogin ulkoasuasiaakin.
En tiedä, jääkö tällaiseksi.
Kuvatilin täyttyminen pakotti etsimään muita ratkaisuja.

Tavallinen maanantai,

2009-10-26T13:52:00.007+02:00

tavallisia puuhia.
Väriterapiaa syksyn keskellä,
luovaa ilmaisua.
Vesivärejä, muovailuvahaa,
maisatalo, pikkuesineitä,
imuri ja rätti.
Miltä maistuu muovailuvaha,
miltä vesivärit?
Pystyykö sormilla maalaamaan,
entä miten tehdään sieni?
Mitä kaikkea rätillä pystyykään
pyyhkimään?
Ja kuinka märkää vesi todella onkaan?
Entäs jos teltan kääntää nurin
ja menee sinne sisään päältä?

Pieniä ihmeellisyyksiä,

arkisia juttuja.

Hyvää alkuviikkoa!

2009-10-24T13:07:00.002+03:00

Oikein hyvää lauantaita!

Pukeudun tänään näihin.

Kun on ne ystävän synttärit.

Vaikken yleensä hameista välitäkään.

Mutta jos hameen päälleni laitan,

se on melkeinpä aina musta.

Ja tylliä - sitä rakastan!

Linkkejä

2009-10-22T10:56:00.002+03:00

Auki on.
Ajankuluksi ja inspiraatioksi.
Koska ostaahan ei tarvitse,
voi vain poimia parhaat ideat itselleen.

Muutamia inspiroivia sivuja
poimin sieltä tänne:

Hello Yarn ja blogi.

Taitomaa.

Belleheir.

Heatherbaileystore.

papernstitch.

sweetpea-home.

kiirusta

2009-10-21T09:37:00.005+03:00

on!

Kirppistä, joululahjojen tekemistä,

työhakemusten täyttelyä,

sisustamista.

Tulevana viikonloppuna ystävän synttärit,

joihin minua pyydettiin tekemään

jotain makeaa tai suolaista.

Haa, onko sana kiirinyt?!

Palailen kuitenkin ihan piakkoin takaisin,

ja linkkivarastokin aukeaa lähipäivinä.

Tänään muuten ilahduin valtavasti,

kun löysin tuon mixpodin,

musiikkisoittimen

tuohon sivun laitaan.

Nyt löytyy suomalaisiakin herkkuja,

hiuksissahiekkaa ja enkeltenkaupunki!

Tykkään! Kuten myös tästä, klik!

Melkein tekisi mieli tanssimaan.

Jokainen voi siis halutessaan klikata

musiikin päälle, otin automaation pyynnöstä pois.

Oikein hyvää keskiviikkoa,

tämä lähtee nyt Dr Hauschkan kasvohoitoon!

♥

2009-10-16T21:37:00.004+03:00

Nautinnollista viikonvaihdetta!
Tässä menee alas
paistettuja nuudeleita,
vapaalla tyylillä.
Minskin lempparia.

Maistuu nuhaisenakin.

Keittiön

2009-10-16T20:25:00.009+03:00

kaappi on viimein kiinnitetty seinään uudelleen.
Sen se sai aikaan, että jouduin käymään läpi
kaapin sisällön ja jouduin karsimaan.
Ja ilolla sen tein.
Osa kirppikselle, osa ulkovarastoon.

Ja kun yläkaapit tulivat kuntoon,
piti tehdä invis alhaallekin.
Plääh, ei noita kattiloita vaan
saa mitenkään sotilaalliseen ojennukseen.
Ei millään.
Mutta karsintaa tehtiin täälläkin.
Ja siirtoja.

Ja sitten toiveesta se jääkaappi.
Sisältö ennen kaupassakäyntiä:

- rasvatonta maitoa
- pro feel-jukurttia kahta eri sorttia
- paula-jukurttia
- ketsuppia
- floraa
- paistijauhelihaa
- kesäkurpitsaa, kurkkua, paprikaa,
sitruuna, porkkanaa
- mustikkaa
- mansikkahilloa
- paistettuja nuudeleita
- lauantaimakkaraa
- inkivääritahnaa
- tom yam - tahnaa
- tehoseerumi silmänympärysiholle
- nuuskaa
- tapio - viinaa (!!! mistä lie jäänyt !!!)
- leijona pastilli shot - likööriä (!!!)

Pakastimessa:
- 10 litraa mustikoita
- sanomalehteen kääritty kokonainen kuha
- 1 eskimo - jäätelöpuikko

Kaupassakäynnin jälkeen jääkaapissa lisäksi:
- ruokakermaa
- lisää rasvatonta maitoa
- juustoa

Että järkkäilty on taas.

Ja taas leivottiin

2009-10-11T12:46:00.007+03:00

Muistatteko, kun tein kesäkuussa täytekakun?

Ja niitä pikkusuolaisia?

Jotka levisivät kivasti. Klik.

Taas piti kokeilla.

Nyt vuorossa olivat isäni synttärit.

Ja mustikkajuustokakku.

Ja minä onnistuin!!

Siskolta lainasin irtopohjavuoan,

mies levitteli ja taputteli pohjataikinan

vuoan pohjalle

(koska mulla meni hermot -

miten ihmeessä noin pieni määrä taikinaa

voi riittää koko pohjaksi?!?),

ja minä, minä seurasin kerrankin

ohjeita hyvin tarkkaan.

En poikennut sivuraiteille

enkä soveltanut.

***

Ja kaukana laihdutuskakusta!

Jos sellaisia edes onkaan.

Mutta juhlitaan nyt sitten

samalla kahtakymmentä

lähtenyttä kiloa. Parilla viipaleella.

***

Mustikkajuustokakku

10-12 annosta

Pohja:
150g margariinia
1/2dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
1-2rkl vettä

Täyte:
500g maitorahkaa
200g ranskankermaa
3 kananmunaa
2dl sokeria
1rkl vaniljasokeria
2rkl sitruunamehua
2rkl perunajauhoja
250g mustikoita

1. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää muna vatkaten.
2. Lisää jauhot ja vesi ja sekoita nopeasti.
3. Sekoita kulhossa täytteen ainekset. Sekoita joukkoon mustikat.
4. Taputtele taikina leivinpaperilla vuoratun (halk. 24cm) irtopohjavuuan
pohjalle ja reunoille.
5. Kaada täyte päälle.
6. 175 astetta, 1 tunti uunin alaosassa. Anna vetäytyä viileässä.

Ohje Yhteishyvä 9/09.

Mukava sadepäivä

2009-10-09T13:17:00.008+03:00

Käytiin nopeasti kirppiksellä,
löydettiin kiva raidallinen paita,
jossa pitkä rivistö
e r i v ä r i s i ä
nappeja edessä.
Luettiin sohvalla huutavia kirjoja,
laulettiin tuutulauluja,
vaikkei oltu menossa vielä nukkumaan.
Pidettiin sadehattuja päässä
ja sienipöksyjä jalassa.

Eilen ja tänään

2009-10-08T12:16:00.006+03:00

Eilen

kävelin Vanhiksessa,

söin sinimailasia ja ituja

sekä pähkäilin,

mitä tehdä turkooseista.

Tajusin myös, että on energiansäästöviikko.

Tänään

join aamukahvini termarista,

mietin, missä voisin pihtailla lisää,

sammuttelin valoja, joita lapseni sytyttelivät

ja valmistin uunipussissa kasviksia.

Tähän minut haastoi Mimmu.

10 asiaa minusta

2009-10-06T15:39:00.015+03:00

Kiitos Anana haasteesta!
Tässä näitä nyt tulee.

1.

Vasen korvani on luppakorva.
Ollut syntymästäni asti.
Ihan söpö. Jos tykkää.

2.

Olen syntynyt perätilassa
ja pilkun aikaan,
eli klo 03.30 aamuyöstä.
Samassa sairaalassa,
jossa käyn nykyisin keikkatöissä.

3.

En meikkaa juuri koskaan
ja olen valmis lähtemään ulos
viidessä minuutissa.
Jos joskus meikkaan,
käytän ripsiväriä ja aurinkopuuteria
ja näytän siltä,
etten ole koskaan meikannut.

4.

Rakastan raakaa jauhelihaa.
Voisin syödä sitä kilonkin kerrallaan.
Jos siis nykypäivänä söisin lihaa.

5.

Olen aamuisin hitaimmillani.
Olen myös aamuäreä,
en tahtoisi puhua aamun ensimmäisen
tunnin aikana kenenkään kanssa.
Saatan juoda aamukahvia kolmekin tuntia,
yöpaidassa ja villasukissa.
Aamurutiineihin kuuluvat myös
kierros Blogistaniassa, Facebook
ja sähköposti.

6.

Kun suutun, olen vain hetken
vihainen. Lepyn kahden ensimmäisen
minuutin aikana.

Muutin kotoa 16-vuotiaana
ja asuin samaisessa kerrostaloasunnossa
15 vuotta.

8.

En ole puistoihmisiä.
Valehtelisin, jos väittäisin viihtyväni
leikkipuistossa tai hiekkalaatikon
reunalla.
En siis ole superäiti.
Tässäkään asiassa.

9.

Olen vanhustyöhön suuntautunut
lähihoitaja, joka päätti lukea itsensä
sairaanhoitajaksi, mutta päätyikin kätilöksi.
Hain aikoinani lukion jälkeen teologiseen,
mutta jäin kolmen pisteen päähän.

Jossain vaiheessa suoritin myös

kasvatustieteiden ja psykologian approt.

Kansanterveystiede jäi kesken.

10.

Koskettaa. Klik.

♥
Voit napata tästä haasteen itsellesi,
jos tahdot.

Äkkiä ulos,

2009-10-05T13:28:00.006+03:00

nyt ei sada vettä!

Ja tuo keltainen - se hiipii kuin varkain meille.
Myssy mariomyssyn ohjeilla, lankana Tempo.

Myssyn kaveriksi säärystimet.
Raidallinen pipo Hennesin aikuisten mallia,
kirppikseltä,
Minskin suosikki, vaikka vähän silmille tuleekin.

Toivotan teille jokaiselle,
erinomaisen viikonlopun jälkeen,

oikein hyvää maanantaita!
♥ ♥ ♥

Dikitaalista

2009-10-04T12:12:00.007+03:00

Haa! Meillä on nyt digitaalinen kello!

Moterni kapine. Dikidiki.

Digi-Glo. Merkkiä Sankyo, mallia 501.

Löysin sen perjantaina kirpputorilta,

heti nappasin mukaan -

ajatuksella "ihan sama toimiiko".

Väri on retro, ihana likaisen keltainen.

Sähköt siihen tulevat, valot palavat,

herätyksenkin saa asennettua sivusta

pyörittämällä,

mutta digitaaliset numerot eivät liiku

kuin manuaalisesti.

Täytyy antaa kello isälleni korjattavaksi.