Elohiiri2

poissaoloselvitys

2012-05-23T18:35:00.000+03:00

nyt voin sanoa, että olen! väsynyt!
ja toki onnellinenkin!

järisyttävän huimaa, uskomatonta, käsittämätöntä!
hän, joka kuvassa kelluu, syntyy marraskuussa, jos kaikki menee hyvin.
toisaalta tajuan tämän, toisaalta en.
siis mitähähmitä - meille? kolmas? raskaus? odotus? vauva?
[mitä niiden kanssa tehdään??]

hemoglobiini vain heiluu siinä himpun päälle sadassa,
joten teen / jaksan vain välttämättömimmän nykyisin.
ruokin, vaatetan, halin. nukunnukunnukun.
vain mielessäni sisustan, suunnittelen, siivoan.

blogini uinuu nyt siis tovin ja odottelee energisempiä hetkiä!
oikein hyvää kesän alkua teille jokaiselle!
♥

työkalupakki

2012-04-13T17:49:00.000+03:00

mahottoman kätevä kapistus!
pakkiin mahtuvat kaikki ompelutarvikkeet,
ompelulangat, neulat, ratkojat, ja ja ja
[vallan hengästyn, kun niin innostun].

tää on lisäksi liikkuvaa mallia - kahvasta vaan kiinni ja paikanvaihto.
pienet lokerot ovat irrotettavia, näppärät siis myös pestä.

eikä mikään uusi idea, ehei. eikä varsinkaan oma ideani, ehei.
käsityöliikkeillä on vastaavat omansa,
mutta minä en ainakaan löytänyt kuin kauhean pieniä.
romanttinen tää ei myöskään oo, eikä ruusuinenkaan,
mutta käytännöllisyys voitti kauneuden tällä kertaa.
hyvästi lankamytyt, teidät on lokeroitu!

meidän minja

2012-04-13T15:39:00.000+03:00

tää on se toinen muksu, aivan mahoton.
toisena hetkenä ihanainen, toisena aivan kamala.
selvä kaksonen, toukokuun lopun helmi.
haluaa joskus ihan tosissaan itseään kutsuttavan ylhäisyydeksi.

minja, kohta viisvee.
minski, minkki, minjuli.

hyvää viikonloppua teille kaikille!
jatketaan ensi viikolla vaikka interiöörin esittelyllä!
itselläni on nyt edessä lapsivapaaviikonloppu, ja tytöillä isäviikonloppu, kaikki ovat tyytyväisiä!
aion tarttua muutamaan huonekaluun ja kokeilla pitkästä aikaa hiontakonetta. katsotaan, kuinka käy!
♥

meidän ida

2012-04-11T16:40:00.001+03:00

sen lisäksi, että hukutan teidät tulppaaneihin, lataan nyt myös useita kuvia esikoisestani.
kun en kyllästy kuvaamaan lapsianikaan.

tässä meidän ida, kuusvee.
iita, iitu, idu, iituska, iituli.

sylissään melkein yhtä vanha unikaveri, koira nimeltään.
ilman koiraa ei mennä mihinkään.

kangasta ja vahakangasta

2012-04-10T18:00:00.000+03:00

niin. en voinut olla ostamatta.
maatuskavahakangasta kolme metriä ja pöllökangasta viisi.
Jyskistä.

mikä prinsessa mä olisin?

2012-04-09T13:25:00.000+03:00

olenko mä äiti sulle prinsessa? olenko mä äiti sulle se kaikkein rakkain prinsessa? mikä prinsessa mä olisin? mikä prinsessa sä äiti olisit? missä on prinsessakoulu? onko jokainen tyttö prinsessa?

kyllä. te olette äidin prinsessoja. takkutukkinenne ja tahraisine sorminenne. ♥

lisää

2012-04-08T16:08:00.002+03:00

tulppaaneja! tulppaaneja! tulppaaneja!

tulppaaneihin en kyllästy, enkä niiden kuvaamiseen.
ja jostain näistä teen taulun. ♥

Pääsiäistä!

2012-04-07T09:15:00.000+03:00

Kalenterissa lukee huhtikuun lisäksi loma.

Makuuhuone

2012-03-24T11:39:00.003+02:00

meidän rakkaudenpesä. hih.
tykätään siitä juuri tällaisena -
ei ylimääräistä, ihan karusti vaan sänky ja yöpöytä.
itse en osaisi nukkua tavaroiden keskellä
ja
miehelle on ihan sama, mitä ympärillä on -
toiset kun nukahtavat mihin vain.

päiväpeitto on tosi harvoin käytössä, ei juuri koskaan.
sänky on seinässä kiinni (180x210 = pakko), joten rakastan kuminauhareunalakanoita. niitä kun on nykyisin muitakin kuin froteisia.

makkarissa on upotettu kaapisto ja vaatehuone.
kaapeissa ovat meidän aikuisten vaatteet ja
vaatehuoneessa pyyhkeet ja kenkälaatikot, parit henkarivaatteet.
oikeasti, aivan mahottomasti säilytystilaa,
vaatehuone ei ole puolillaankaan.

♥

Kevätsiivous

2012-03-23T20:18:00.002+02:00

alkakoon!

Lisääntyvä valo ihan pakottaa siivoamaan.
Nurkat ja tavarat kaapeissa huutavat nimeäni!
Inspiroiva valo!

Aurinkoista viikonloppua jokaiselle!
♥

Ylistys arjelle

2012-03-18T15:41:00.003+02:00

Oodihan meni seuraavasti -
oi arki! oi arki!
oi kaikki normaalit toimet ja rituaalit!
oi mytyt ja oi kasat!
oi oi oi!

Kuvat sieltä täältä meiltä.
Satunnaisessa järjestyksessä.
Satunnaisia nurkkia, satunnaisia kasoja.
Katon kauniit reiät.
Oikeastaan aika kauniit miehen kotihousut.

Liitän tähän samaan kiitoksen saamistani
Vuoden mutsi - tunnustuksista!

Kiitos! Jokainen ansaitsee tunnustuksen! ♥

Olohuone-eteinen

2012-03-18T11:30:00.004+02:00

Kun taloa laajennettiin 70-luvulla, toinen sisäänkäynti (ja samalla toinen eteinen) tuli olohuoneeseen. Meillä on siis kaksi sisäänkäyntiä; alkuperäinen talon takana ja uusi talon etupuolella. Meillä on myös kaksi kuistia.

Vanha, se oikea sisäänkäynti, ei ole meillä käytössä. Pitäisi kiertää talon taakse, kassien ja lasten kanssa työpäivän jälkeen, ei kiitos. Laatoitettu kuja sinne kyllä menee, joku vain unohti tänä talvena tehdä lumityöt siellä. Syytän taloyhtiötämme.

Käytössämme oleva sisäänkäynti aukeaa siis olohuoneeseen. Eteistila on rajattu vain isolla matolla, vaikka mies jossain vaiheessa suunnitteli seiniäkin. Seinä tuohon tai tuohon, katsos sitten meillä olisi eteinen kolmella ikkunalla ja olkkari yhdellä. En lämmennyt ajatukselle rajata isoa tilaa seinillä tai edes sermeilläkään, iso tila olkoon iso tila. Valoisa, neljän ikkunan olohuone-eteinen.

Olohuone-eteisestä lähtee käytävä muihin talon tiloihin ja käytävän varrella on syvennys ulkovaatteille ja kengille. Ja kaappitilaa.
Nyt, kun eteinen on osa olohuonetta, on pakko rajata eteisen tavarat vähään. Ihanaa! Vain ne kengät esillä, jotka ovat käytössä, hanskat/pipot/haalarit paikoilleen käytön jälkeen, jokaiselle tavaralle oma paikkansa.
Minun mantrani [=minun tehtäväni].

Minun mantrani on siis minun mantrani. Muut perheenjäsenet ymmärtävät sen kyllä, mutta toteutus ontuu arjen kiireissä. Lasten laskutila on eteisen matto (upeaa, he rajaavat kamppeensa siihen), koska on kiire vessaan, on kiire leikkeihin. Miehen laskutila vaihtelee, mutta Malm-lipasto on suosikki.
Täytyy nähdä kauneutta tässäkin.

Lopuksi vielä stailattua olkkaria.

Arkista olkkaria.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!
♥

Ps. älkää hämmentykö, osa kuvista on tammikuulta, osa tältä päivältä. Joitakin asioita on muuttunut matkalla.

canvastaulut

2012-02-06T17:14:00.005+02:00

muodostui ongelma -
haluan näitä lisää.
tilaisin vaikka joka päivä ja joka seinälle,
mutta kun on tuo budjettikuri.
siinä on pysyttävä.

joku päivä
joku päivä
lisää.
♥

Keittiö

2012-02-03T19:41:00.004+02:00

Muistan aina yläasteella ihmetelleeni, miten kaikki kaverini tykkäsivät ja melkeinpä jumaloivat kotitalouden tunteja. Menin siinä mukana, en sentään valinnaiseksi aineeksi valinnut, mutta esitin, että pidän köksästä. Taisinpa jopa kirjoittaa johonkin ystäväkirjaankin lempiaineekseni kotitalouden.
Hah. En pitänyt ruuanlaitosta silloinkaan. Yhtään en muista, miten annokset onnistuivat tai että mitä tein niillä tunneilla. Silittettiinkö me? Viikattiinko? Mietittiinkö pyykinpesua? Olivatko tunnit vain ruuanlaittoa?

Tässä nykyinen keittiöni.

Yritän inspiroitua, kun puitteetkin ovat kunnossa.
Made by Puustelli. On induktioliesi, kiertoilmauuni, integroituja vekottimia.
Paljon piippaavia koneita, ilmoittavat, kun ovat valmiita. Vielä kun oppisi, mitä mikäkin piippaus tarkoittaa. Hana, josta lähtee sellainen vieteri - mahdottoman hyvä keksintö! Hanalla pääsee just siihen kohtaan, mihin pitääkin, paineella saa kattilat hetkessä puhtaaksi ilman, että roiskuu.
Seinissä lasikuitutapetti, helppo pitää puhtaana.
Lattia uusittu ja katto vaihdettu.
Vetolaatikoita, niiiiin sulavasti liikkuvia.
Astianpesukone nostettu maasta, selälle parempi.
Uuni mikron alla, sekin maasta nostettu.
Iso allas, jossa saa isompaakin pestyä.

Mukavuuksia, sanon minä. Eivät välttämättömyyksiä.
Katsotaan, josko inspiraatio iskisi.
Isompi matto on vielä hakusessa, sekä verhot.
Laskarit? Luultavasti.

Oikein hyvää perjantai-iltaa,
menen ottamaan ruuat uunista pois.
♥

Tykkään

2012-02-03T12:37:00.003+02:00

Toiset eivät pidä kuluneista maalipinnoista,
erilaisista lattioista, kynnyksettömyydestä,
vanhoista kahvoista eivätkä vanhoista ovista.
Minä painan tykkään-nappia.

Aloittakaamme kierros meillä.
Ihan hetken päästä.

Hyvää

2012-01-05T21:41:00.009+02:00

alkanutta vuotta täältä Rasikadulta!

♥ ♥ ♥

Meillä täytettiin kuusi vuotta
vuoden ensimmäisenä päivänä.
Viime vuoteen verrattuna juhlat
ja juhlijat olivat rauhoittuneet,
kasvaneet,
kehtaavatkin
pystyivät jo alkuhurman ja alkuvillin jälkeen keskittymään
ja pelaamaankin. Pöydässä ei kaatunut mikään,
[olisi saanut kaatuakin, en minä sitä],
asioista pystyttiin juttelemaan ilman kiljumista,
eikä kukaan itkenyt.

Näinkin siis huomaa lasten kasvaneen,
juhlien syklin muuttuessa.
Ja minä itse, olin yhtä vuotta kokeneempi.
Kuuden vuoden äitikoulutus takana
varautunutkaikkeenmitäeisittentapahtunutkaan.
Seurasin äitiylpeydellä jälkikasvuni
sosiaalisia suhteita, vähän ohjasin, niinkus tiedätte,
ja tein havainnon, ettei minun tarvitse olla
yhyttämässä lapsia yhteen tai ohjaamassa.
Parhaimmat ideat tulivat lapsilta.

Jos olisi yhtään valoisampaa,
silloin kun töistä pääsen,
ottaisin enemmän kuvia.
Lataisin niitä tännekin,
jos kehtaisin. Jos olisi valoisampaa,
eikä kuvista tulisi rakeisia,
tuhruisia eikä epätarkkoja.
Ehkä huomenna pilkahtaa aurinko?
Kuvattavaa kyllä riittää.

Täällä

2011-12-04T09:29:00.004+02:00

on ihanaa! Vaikka tekemistä on paljon, nautin joka hetkestä. Rauhassa laittelen tavaroita paikoilleen, tajuan jotain, otan kaiken pois, vaihdan paikkaa, suunnittelen. Mies auttaa, leppoisasti käyttää vasaraaporaaruuvimeisseliä, ei hermostu ollenkaan.

Mitäs jos vaihdettaisiinkin noiden kaappien paikkaa?
Joo, vaihdetaan vaan.

En ahdistu ollenkaan, kun huomaan, että tekemistä olisi jokaiselle päivälle, luultavasti vuosiksi, eikä sittenkään olisi valmista. Miksi pitäisikään? Minä, joka ennen halusin hetinytkaikki, olen valmis kestämään keskeneräisyyden. Ja minä, joka en ole koskaan unelmoinut omakotitalosta, nautin nyt aamukahvistani sellaisessa. Hykertelen ja olen niin onnellinen.

Iltaisin suunnittelemme yhdessä. Tehdäänkö se ensi kesänä? Hei, se pitäisi tehdä kyllä! Joo, ja sitten on tietty se. Lopulta sanomme melkein yhteen ääneen

no, eihän meillä ole mihinkään kiire, kyllä me ehditään.

Leppoisaa ja rauhallista sunnuntaita jokaiselle!
♥

5 yötä enää

2011-11-21T15:39:00.002+02:00

täällä rivarissa.
sitten tulee iso muuttoauto ja vie isot huonekalut.
isot laatikot ja isot säkit.
sitten yövymme talossa.

viime viikkoina olemme siivonneet ja pakkailleet. isosti.
uh.

muutto

2011-10-27T19:43:00.004+03:00

siis muutto. ihan käsittämätöntä! me muutamme!

60-luvun omakotitaloon, ihan tuohon viereen.
ja ihan just, me muutetaan ihan just!

eräänä lauantaina

2011-10-22T11:25:00.006+03:00

roskakatoksesta löytyi hetekan jousia.

sitten isäni antoi minulle vanhan oven,
toiselta puolelta harmaan, toiselta keltaisen.
täydellisen.

ja seuraavaksi tartun tähän tuoliin. Selvitän, mitä löytyy kankaiden alta.

Hyvää lauantaita kaikille! ♥

Sairaspäiviä

2011-09-22T17:41:00.002+03:00

Ensin minä, sitten Mies, sitten Minja, sitten Ida.
Kukin vuorollaan. Niinhän se menee.
Kaikista kipein on aina Mies, sitten lapset.
Äiti se jaksaa viihdyttää paijata hieroa silittää
parantaa vaihtaa kanavaa ruokita ja varmistaa,
että lääkkeet on otettu.

Halaus jokaiselle samassa tilanteessa olevalle,
kyllä me jaksetaan!

♥

Minulla on

2011-09-18T12:00:00.000+03:00

kaksi tyttöä,

ja voi! kuinka erilaisia he ovatkaan.
Erilaisia suhteessa toisiinsa ja suhteessa minuun.
Ihmettelen ihastelen kummastelen päivittäin,
että mistä nämä tyttöset minulle on annettukaan.
Minunko he ovat? Minusta tulleet?

[alkaa lastenvaatepostaus]

Isompi on matojen kaivaja, heinäsirkkojen hoitaja,
etanoiden etsijä, tähdenlentojen tuijottaja.
Iltasadun päätteeksi yhteenlaskuja laskeva,
pohdiskeleva luonnontieteilijä.
Vihreän ja farkun ystävä.
Tai sama se, onko vihreää tai edes farkkua,
kunhan madot mahtuvat taskuun.

Pienempi on prinsessa, kimalteleva kävelevä glitteri,
vaaleanpunaiseen kastettu balleriina,
pinniponnarirusettinauha,
herkän romanttinen, prinsessalinnassa asuva.
Itsepäinen, arvonsa tietävä.

Toista eivät vaatteet kiinnosta,
kunhan nyt jotain on päällä, kunhan on niitä taskuja,
joihin kerätä kaikki luonnonluoma.
Toinen rakastaa rimpsuja, hameita,
päällekkäin allekkain, eikoskaan riittävästi.

Oma suhtautumiseni lastenvaatteisiin on keventynyt,
me ostamme vain tarvittavan. Sekin tuntuu välillä liialta. Pakolta.
Me otamme vastaan, jos työ-ystävältä on jäänyt pieneksi.
Prinsessalle vaaleanpunaiset, isommalle eläinaiheiset.
Kirppikset ovat hyviä, edelleen, mutten enää kanna kassitolkulla
sieltä vaatteita kotiin. Kirppistelykin voi mennä överiksi, tiedän.
Ei haittaa, jos madosta jää tahra housuihin,
jos tussi lipsahti hihaan. Rimpsumekon saa laittaa hiekkalaatikolle,
talvihaalarit löytyvät Prismasta, paidassa lukee
niskalapussa jonkun toisen nimi, rakkaassa vaatteessa saa olla reikä.
Kunhan on hyvä olla, lämmin ja sopiva.
Aikasta rentouttavaa.
Ei tarvitse seurata uusia mallistoja, uusia merkkejä, uusintauutta.
Ei tarvitse ahdistua, jos ei löydykään juuri sitä oikeaa haalaria.
[Nojoo, prinsessa ahdistuu.]

Mutta kyllä lastenvaatteista ja lapsista on mukava ottaa kuvia.
Kuten huomaatte.

♥

Oi syksy!

2011-09-17T18:49:00.004+03:00

Innostuin taas kuvaamaan, inspiroiduin oikein.
Se on tämä syksy!
Sormet syyhyävät tänne kirjoittamaan ja kertomaan,
mitä olen tehnyt, mitä kuuluu. On kulunut aivan liian pitkä aika!
Jaan nyt ensin mennyttä teidän kanssanne,
aloitetaan kivistä ja Kreikasta.
Kävin siellä rohkean mieheni kanssa,
ja sanon suoraan - jätin lapseni mummolan hellään hoitoon.
Otin viikon irtaantumisen ja se kannatti - nyt jaksaa taas!
Löysin salasanat, ja saan kuvatkin liitettyä.
Ihanaa tulla takaisin!

Näistä kuvistakin voi jo päätellä, että meillä asuu rauha ja onni.
On tyyntä, on seesteistä, on rauhallista. Tasaista.
Näitä hetkiä en antaisi pois.
Olen kotoillut, sisustanut, suunnitellut,
kasvattanut, kehunut ja ojentanut,
istunut iltaa ystävien kanssa,
puhunut, puhunut ja puhunut, yömyöhään aamuvarhaiseen,
huomannut tukiverkon kestävän,
tanssinut häissä (en omissa), kuvannut häissä (niistä lisää myöhemmin),
mökkeillyt avoanopin kanssa kahdestaan, myös koko perheen kanssa,
alkanut rakastamaan mökkielämää,
selvinnyt rintaleikkausesta ja kuukauden sairaslomasta,
selvinnyt keuhkokuumeesta, sekä rakastunut syvemmin.

Haaveilen yhteisestä, omasta kodista,
yhteisestä lapsesta,
sekä

Ja kyllä osa sydämestä jäi myös Kreikkaan.

Saattaa olla, että palaan takaisin jo huomenna,
ja hukutan teidät kuviini.
Rauhallista lauantai-iltaa!

♥

Tuntuu

2011-03-24T12:26:00.004+02:00

siltä, että voisin aloittaa jokaisen postauksen kiitoksilla!
Kiitän teitä lukijat! Varsinkin kommenteistanne!
Olen ollut varsin huono vastaamaan, vaikka jokaisen kommentin luenkin.
Olen ollut varsin huono postaamaankin.

Mieleeni on jäänyt eräs sieltä Kättäriltä, kolmannesta kerroksesta,
joka mietti, millä kuljin ja miten voin. Kiitos Sinulle!
Mieleeni on jäänyt myös kysymys kirjaimista tyttöjen huoneessa,
ovatko pysyneet seinässä. Hienosti ovat pysyneet
- tytöt ovat kai niin ylpeitä omista kirjaimistaan!

Tänne meille kuuluu hyvää. Arkea, rakkautta, arkirakkautta. Vähän kevätväsyä. Kauheasti suunnitelmia, toteutus vain ontuu. On päiviä, kun en avaa noita sälekaihtimia ollenkaan, koska aurinko paistaa liian raa'asti. Katselen vain sisustuslehtiä ja unelmoin. Rintatulehdus vaivaa kolmatta kuukautta (periduktaalimastiitti - ei-imettävän rintatulehdus], nelisen kertaa tyhjennetty, nelisen antibioottikuuria, välillä tennispallo välillä pingis. Kirurgin aikaa odotellessa.

Töissä olen kiertänyt osastotyössäkin, iltavuoroja, välivuoroja! Mielessä rafaelat, polihoiquut, obstetrixit ja oberonit [nää on hepreaa joillekin, anteeksi]. Olen itse niin innostunut! Vuosi töitä takana, toivottavasti monta edessä.

Kohta taas kuulette meistä! Nyt mä riennän töihin!
Kuvat viime viikonlopulta, tyttöjen toiveesta.
Kuvaisit äiti joskus meitäkin!

Jaa! Niinkö!?!

Sit mä oon tietty

2011-02-26T15:02:00.004+02:00

organiseerannut. En pääse siitä mihinkään.
Mä mapitan ja pinoan työpaikallakin.
Käyn läpi kaappeja ja järjestelen. Nautinnollista! Vapauttavaa!
En välttämättä edes huomaa tekeväni sitä.

On koreja, on laatikoita.
Samat aiheet aina samaan paikkaan,
silleen loogisesti.
Tasaisin väliajoin käyn läpi kaiken,
ja AINA löytyy parempi tapa säilyttää.
Ja AINA tuntuu löytyvän meille turhaa, kierrätettävää.

Ja sitten -
meillä on tuo häkkyrä.
Hieno paikka laskea käsistään tavarat, kun tullaan sisälle.
Kun tullaan nälkäisinä ja kiukkuisina töistä/tarhasta.
Siihen läntätään tarhareput, luistimet, muut harrastuvälineet.
Siitä ne sitten ohjautuvat omille paikoilleen.
Kun ei meillä ny ihan heti tavaroita paikoilleen laiteta.
Tytötkin tietävät, ovat oppineet, että häkkyrään laitetaan vaatteet,
jotka riisutaan, mutta joita käytetään vielä seuraavana päivänä
ja pyykkikoriin sitten likaiset.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
♥