Joululeivonnaisista

piti vielä kertoa.
Eipä ole pitkään aikaan ollutkaan näin hauskaa.

Keskellä epäonnistuneita leivonnaisia.
Essu päällä, ihmetellen ja nauraen,
kuinka näin pääsikään taas tapahtumaan..
Ja ihan totta, ei yhtään glögiä eikä muutakaan alkoholillista.
Päätin vain taas kerran kokeilla peanut brittlejä ja viipalepipareita.



Kaikki alkoi mennä jo ihan alusta asti vähän vinoon.
Ostin kaupasta sokerikuorrutteen sijasta kakun koristeluun
tarkoitettuja väriseoksia, jotka eivät sitten kuivuneetkaan piparin päällä.
Hei, samanlainen purkki, samat värit, nimi vain eri.
Niin että meidän pipareissa maistuu nyt sekä omena että mansikka.



Peanut brittleni ovat kyllä sekoitus suolaista ja makeaa,
ulkonäöllisesti pellillinen tätä herkkua näyttää kuitenkin siltä,
että joku olisi syönyt papuja ja oksentanut ne sitten pois.
Ehkä menin vikaan siinä, kun en tiennyt, koska seos oli 150-asteista.
Kinkkumittarissa lukemat loppuvat 120-asteeseen.
Ja kuuluukohan niiden olla vähän niinkuin toffeeta?
[Ja kuinka ihmeessä tätä toffeeta voidaan katkoa?
Sehän vaan venyy ja venyy.]



Viipalepiparien ohjeessa ei kerrottu, kuinka notkeaa on notkea
ja että kuinka paksuja ovat paksut pötköt. Sommittelin sitten itse.
Ja jouduin kyllä melkein tuplaamaan uunissaoloajan.
Mutta muuten nämä kyllä onnistuivat.



Tyttöjen kanssa luotiin myös aivan uusi hevoslaji,
takajalaton. Ihan jokaisen heposen takajalat nimittäin tippuivat pois.



Stressitöntä, makeaa ja suolaista Joulua!
Tämä ei ole niin vakavaa.
♥





Peanut brittle löytyy Maalaisunelma-lehdestä [10/2009]
ja viipalepiparit Kaikkien aikojen joulu -lehdestä [2009].
Ohjeet ovat tosi helppoja.