Pelkkää huutoa.
Pelkkää tappelua.
Lapset huutavat, minä huudan.
Lapset itkevät,
tekisi minunkin mieli.
Pelkkää tappelua.
Lapset huutavat, minä huudan.
Lapset itkevät,
tekisi minunkin mieli.
Syödään, ei syödä.
Heitetään leivät, heitetään maidot.
Työnnetään sisko alas sohvalta,
työnnetään oma jalka patterin väliin,
eikä saada sitä sieltä pois.
Kitinää, kitinää, kitinää.
Annaannaanna - haluanhaluanhaluan!
Minulleminulleminulle!
Äiti huokaa - onneksi ei tarvitse
lähteä mihinkään.
Keittiön pöytä täynnä astioita.
Keittiön kiinteä kaappi tippumassa alas seinästä.
Sekin vielä.
.JPG)
15 kommenttia:
Miks teidän kaaospäivät näyttää niin ihanilta. :D
Ai näyttää vai? Tule tänne keskelle tätä autuutta, niin katsotaan, oletko samaa mieltä enää! :D
Kiitos. ♥
TSEMPPIÂ!
Juuri tätä...arkea kauneimmillaan. =)
Ihana postaus arjen toisesta puolesta. En usko että kenelläkään on auvoista joka päivä...
Toi anna mulle, haluaaaaan!!!! On sitä eniten hermoja kiristävää huutoa...
Hei!
Meillä neljävuotiaskin on jätetty viljatta, ja perunatta. Ei sokerisia välipaloja. Joo, osaksi vilja siksi että kokeillaan paraneeko iho, ja tämä tapaus on ylivilkas, mutta..
Lapsi on kuin toinen kokonaan. Oma itsensä mutta ei lainkaan holtiton. Paljon vähemmän ihme narinaa ja heilumista. Ruokavalio taivaista!
:)
Voimia!
T: Adan äiti
Ihanaa, Elohiiri, kun teidänkin tyttötalossa tapellaan! Oon ajatellut, että missään ei ole niin paljon eieieieiei-juttuja ja uhmailuja kuin meidän talossa kahden pikkuveljeksen kanssa.
Tsemppiä! Päivä on jo kirkkaampi ja aurinko paistaa! :)
Maria
Kiitos tsempeistä,
tämä arki käy todellakin välillä hermoille. Kuten muillakin.
Tyttötalossakin tapellaan - kyllä!! Päästellään höyryjä. :D
Nyt päivä on hetkeksi kirkastunut,
ollaan halailtu ja pussailtu. Unohdettu aamuiset kiukut.
Viipukka - selkeää sokeria pyrin välttämään, siitähän meillä mennään ihan sekaisin. Huomattu. Koettu. Viljaa en ole ajatellutkaan. Mutta kyllä, ravinto vaikuttaa näihin pieniinkin.
Ihailen miten järkevänsuloisesti kirjoitit voimakastunteisesta aamusta!
Elämänmakuisia kuvia katsellessa tuli hyvä mieli ♥
Hyvänmielenhalauksia tiistaipäiväänne*
Yhdyn Missyen kommenttiin! ^__^
Ja samaa rataa mennään täälläkin, ja aina sama morkkis, että miten sitä ei aina millään osaa pysyä tyynenä? Mutta onneksi tylleröt ovat äitinsä lapsia ja puuskat menevät nopsaan ohi. :D
Tää postaus tuli kyllä tarpeeseen! Sillä just eilen mietin Känkkäränkän meillä taas vieraillessa (se pahusvie viihtyy täällä joka päivä!), että mahtaakohan se ehtiäkkään muihin lapsiperheisiin, kun täällä vaan aina luuhaa... Täällä ei ole sisarusta, jonka kanssa tapella, mutta äiti & iskä käy tuohon tarkoitukseen yhtä hyvin aina, kun jää päikkärit välistä.
Voi että näitä kaaospäiviä.. Niitä meilläkin on välillä. :) Taas tuli niin hyvä mieli kuvista ja tekstistä. Niin elämänmakuinen. Ihania nämä kappaleet. Minunkin suurisuuri suosikki on Emiliana Torrini.
/Sanna
Känkkäränkkä taisi ehtiä tänne meille ensimmäisenä tänä aamuna! Hän taisi tulla jo eilen illalla kyläilemään. Majoittui lasten sänkyihin.
Kiitos teille. Jaetaan vain nämä huonommat päivät, koska pitäähän niitäkin olla. Kuuluvat kasvuun, meidän kaikkien, äidinkin.
En voi sanoa että kiva että tuommoinen aamu,mutta tekisi vähän mieli jos totta puhutaan..Nähdä ja lukea että niin sitä vain on muillakin! :) Helpottavaa..huojentavaa.
Toivon tosissani sinne kuiteski mukavia aamuja ja päiviä :)
T:kolmen pienen lapsen(4kk,1v5kk,3v1kk) kans päivät kotona häärivä,joskus hiukkasen väsynyt äiti. :)
Lähetä kommentti