jos ei tarvitsisi huolehtia tarjoilusta.
Minulla ei nimittäin ole yhtään intohimoa
eikä edes innostusta leipomiseen.
Tästä johtuen minulle ei ole myöskään
kehittynyt minkäänlaisia taitoja luoda
mitään mestariteoksia.
Ja tästä johtuen tässä blogissa
ei kakkuja tai muitakaan syötäviä
usein tulla näkemään.
Jo pelkkä täytekakun pohja
aiheuttaa painajaisia sekä kylmää tuskanhikeä.
Siitä on nautinto kaukana.
Omiin synttäreihini löysin kivan ohjeen porkkanakakkumuffinseihin.
Sen piti olla helppo. Ihan hetkeksi innostuinkin. Ihan pikkaisen.
Jepjep, helppohan se olikin,
muffinsin päällä oleva kuorrute
vain maistui sulatejuustolta.
Mutta siskon mies keksi, että jos sen
kaapii pois muffinsin päältä,
niin sitten se on hyvää.
Mikä lie iskenyt Minjan juhlien alla,
mutta päätin taas yrittää.
Päätin tehdä täytekakun sekä jotain suolaista.
Hah, alussa meinasin tehdä jopa kaksi kakkua,
mutta luovuin ajatuksesta.
Kaikki meni alusta asti vähän pieleen.
Meiltä ei löytynyt edes kaulinta,
mies osti kaupasta ruohosipulilevitteen
sijasta valkosipulikastiketta,
kakkupohjasta tuli ruisleivän väristä (ja makuistakin),
eikä se noussut tarpeeksi kolmeen kerrokseen,
juusto ei sittenkään pitänyt pikkusuolaisiani kasassa,
vaikka ohjeessa niin sanottiinkin,
ja kaupasta saa kuulemma voitaikinaa niin edullisesti,
ettei kukaan sitä enää väännä itse.
Kun nostin pikkusuolaisiani pöydältä pellille,
ne hajosivat käsiin.
Kun yritin veitsellä leikata sopivia palasia,
veitsi takertui kiinni.Mietin kuumeisesti, kerronko vieraille
lasten tehneen nämä tarjoilut vai että ne tipahtivat
lattialle juuri ennen uuniin laittoa.
Epämääräisestä ulkonäöstään
ja haperosta koostumuksestaan huolimatta
pikkusuolaiset ja täytekakkukin maistuivat hyvältä.
Ja päätin taas kerran,
että tähän oopperaan en enää toiste lähde.
Siskoni miehen sanoja lainatakseni -
jäätelö maistuu helteellä ihan hyvin.
27 kommenttia:
Heh,olet hyvä leipomaan kuin minäkin...Itse en enää vain viitsi edes yrittää.
Meillä mies hoitaa tätä nykyä kaikki leipomiset,hänellä on innostusta sekä jauhopeukalo.
Noo, minä pidän leipomisesta ja ruoan laittamisesta ja osaan jotakin mielestäni. Ongelmana vain ennen juhlia on se, että luovuuteni oikein..miten sanoisin..räjähtää valloilleen. :)Mitään en voi tehdä suoraan reseptistä ja mitään ei voi tehdä etukäteen,kun viime tipassa syntyvät parhaat oivallukset.
Niinpä tarjoilut ovat itse resepteistä sovellettuja eikä ikinä etukäteen testattuja. :)
Tulos on sen mukainen. Joskus onnistuu hyvin, hyvin usein ei. Mutta stressin määrä on sitä luokkaa, etten kovin usein minäkään mielelläni juhlia järjestä.
Ja joka kerta lupaan itselleni ettei MITÄÄN uusia innovaatioita juhliin ja kun juhlat lähestyvät...alan taas soveltaa. *huokaus*
Kinkkistä on tämä. :D
Minä pidän tarjottavien suunnittelusta ja innostun aina valtavasti, mutta loppumetreillä hyydyn. Niinpä meillä tarjotaan aina sekä itsetehtyä että helppoja kaupan valmiita. Ja pakko tunnustaa että ihan viime vuosiin asti hain aina täytekakut leipomosta...nyt olen opetellut niitä tekemään. Tavallista pullaa meillä ei koskaan ole juhlissa tarjolla koska sitä minä en todellakaan osaa leipoa. Kokeiltu on!
Mutta eihän juhlissa ihan oikeasti tarjottava ole pääasia vaan rento fiilis!
Sinä kirjoitat aina niin ihanasti elämästä - vaikka siinä olisi joskus pieniä keittiövastoinkäymisiäkin :)
Sympatiseeraan!! Meillä huhtikuussa pojan 3-vee kutsuilla tarjoiltiin AIVaN liian suolasta katkarapupiirasta (valmistaikinasta tietty :) ja sitäkin liian vähän!! Noloa.
Heh, hauskasti kirjoitettu. Onneksi lopputulos oli kuitenkin hyvä. Minä olen hyvä ruoanlaittaja, mutta leipominen on jäänyt vähemmäksi, varsinkin makeiden. Leipää joskus nuorempana tein. Nyt on ongelmana vilja- ja ruokahiivayliherkkyys. Pöydällä odottaa kuitenkin gluteeniton jauhoseos, josta pitäisi raparperipiirakka leipoa. En vain tajunnut kaupassa, että homma vaatii kananmunia ja sokeriakin... Joten ne pitää vielä hakea.
Minä pidän leipomisesta, mutta stressaan kuitenkin aina liikaa juhlavalmisteluja..
Kivan näköiset nuo pikkusuolaiset!Ostitko siis valmiin taikinan ja mitä kaikkea laitoit täytteeksi?
Tiedän stressin tunteen ennen juhlia! Mä tykkään leipoa mutta silti! Mä laitan porkkanapiirakan päälliseen (varmaan sama kuin tuo porkkanamuffinsien päällinen) aina ekstra paljon tomusokeria. Aina varmaan paljon enemmän mitä ohjeessa. Ei maistu sulatejuusto :) Niin ja tietty maistelen sitä päällis kuorrutetta aina siinä välissä että pitääkö vielä laittaa sokeria lisää ;)
Kyllä mulle kans ois kelvannu sun pikkusuolaiset yms. Näytti hyvältä vaikka olikin vähän hajonnut.
Elohiiri,
sinulla on ihana blogi, taito kirjoittaa ja valokuvata, täydelliset tyttäret ja mahtava, järjestyksessä oleva koti, joten anna leipomisen olla ;)
Jokainen on hyvä jossakin ja kai sitten tasapainon vuoksi vähemmän hyvä jossakin.
Blogiasi on ilo seurata!
Hih, hauska kirjoitus. Mä kyllä tykkään leipoa ja kokkailla... silloin kun on inspiraatio ja voin kertoa, että sitä ei ole koskaan lasten syntymäpäivien aikaan.. viime vuosina olenkin tyynesti ostanut täytekakun työpaikan henkilöstöravintolasta ja leiponut itse (ehkä) pullaa ja jonkun suolaisen piirakan (joka leivotaan avaamalla erilaisia paketteja ja yhdistämällä ne :-) ).. On tosi hienoa, että jotkut viitsii itse pakertaa jos jonkinlaista leivonnaista, mutta itse en jaksa sellaisista stressata..
Heh, ihana lueka leivontamokia :)
Tiedän, kaikki eivät vaan ole hyviä joka asiassa, se on hyväksyttävä.
Minä osaan leipoa suolaisia juttuja ja laittaa ruokaa, mutta makeat leivonnaiset tuppaavat epäonnistumaan aina pahasti. Enää ei edes huvita yrittää ;)
Helpotuksen huokaus; on olemassa muitakin naisia, jotka eivät käden käänteessä loihdi ihania leipomuksia.
Heippa!
Mulla on neljä tenavaa ja arvaa vaan kuinka monia juhlia on vuosien saatossa juhlittu. Nykyään en leivo mitään niihin kun kaupan valmiit ja jätski ja sipsit kuitenkin on ne mitä siellä syödään. Tai jos leivon niin sitten leivon kauralastuja jotka onnistuu aina ja on räjähtäneen näköisiä joka tapauksessa. Sukujuhlia meillä ei ole ollu enää vuosiin (kun ei suku kuitenkaan tule ja niitä on niin vähänkin että pelkät kaverijuhlat on aina ihan riittävät) joten ei paineita.
Tjaa.. nyt tuli mieleeni, että ensi kesänä alkaa meillä rippijuhlien suma. Ehkä sinne pitäis jotain sitten koittaa loihtia.. mutta kummoinen leipuri en kyllä ole minäkään ja olen myös iloinen ettei oo ihan kaikki muutkaan!!
Hauska tää sun postaus ja ihanan rehellistä tekstiä siitä että aina ei vaan mee putkeen. =D
Kiitos kommenteista,
ja mukavaa on tosiaan lukea,
ettei leipominen onnistu ihan kaikilta. Välillä sovelletaan, välillä harpataan ohjeista pitkälle..
Pikkusuolaisessani oli siis voitaikinapohja, jonka tein itse. Taikinan kaulitsin viinipullolla suorakaiteen (hah) muotoiseksi,
levitin päälle ruohosipulilevitettä, ylikypsää saunapalvia, paprikaa ja tuoretta ruohosipulia. Niin ja sitä juustoa. Sitten rullalle (uusi hah) ja kääretortun tapaan veitsellä pieniin osiin ja uuniin. Olisi pitänyt tulla sellainen kaunis kierre, mutta tulikin jotain muuta. Mutta hyvää oli!
Kiva, kun kerroit... Sinusta löytyi erittäin inhimillinen piirre. Olenkin itsekseni ihmetellyt onko kaikki elämässäsi niin tip top sävyisästi järjestyksessä. Minä nimittäin en saa pinojani suoraksi, korejani järjestykseen, enkä juhliani leivotuksi hermoilematta. Leivonnaiset näyttivät mainioilta ja sehän on tärkeintä! Kiitos blogistasi.
Thdtn Rva Vihreän kommenttiin...Oli meinaan ihana lukea, ettei sinullakaan kaikki onnistu! :) Ja tämä on siis hymynpilke naamassa kirjoitettu, ei moite. Välillä vaan tulee pieni riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunne sun ihanaa blogia lukiessa ja siistejä pinoja kadehtiessa.xD
Ja pääasia, että pöperöt maistuivat, lapset ainakin viis veisaa ulkonäöstä.
Hauska tämä postauksesi :) Kivoja kuvia ja tunnelmia. MInusta kakkusi ja muffinssisi näyttävät ainakin herkullisilta ja varmaan myös hyviltä maistuvat. Minä olen ammatiltani suurtalouskokki ja tykkään myös leipomisesta kovasti. Juhlien järjestäminen on aivan mahdottoman mukavaa puuhaa....valitettavasti ei ne minunkaan tuotokseni aina niin kaikkien ohjeiden mukaan mene. Yleensä mua harmittaa suunnattomasti se, että paperilla kaikki näyttää paremmilta kuin käytännössä:)
Heh, tämä on oikeasti ihan kuin omasta kynästäni. Aina mä yritän olla joku keittiöihme ... mutta ... oon ostanut synttäri-, ristiäis-, joulu-, ynnämuut kaakkuset ja baakkelsit ihan vaan Stockalta ;D
Nyt ois perjantaina taas aika synttärien ... ja naapuri/hyvä ystävä on luvannut leipoa kakun. Jee!
Kuvasi ovat muuten aivan mielettömän hyviä!
Olet sankari. Hienosti selvisit, urheasti!
My Blog
http://www.wretch.cc/blog/markacey
Nice to meet you
Hsinchu, Taiwan
Täällä kanssa innokas leipuri ;) Täytekakun tekemiseen itse asiassa TYKÄSTYIN kun siirryin valmiisiin pohjiin. Saa keskittyä siihen muuhun ja AINA maistuu hyvältä ;) näillekin synttäreille tehtiin kaksi kakkua, niin kivaa se oli! Suosittelen siis lämpimästi!
Kiitos kommenteista ja myötäelosta! ♥
Hyva meidan muiden tietaa etta sullakin on joku heikko kohta. Kaikki muu kun on niin taydellista. :) Mainio postaus.
Nauroin ääneen, niin ihanan elävästi osaat kirjoittaa. Samalla voisi kehaista sivustoasi: on äärimmäisen ihania kuvia lapsistasi ja kodistasi, sinulla on tosiaan hallussa valokuvaus (ja tietenkin ne valokuvan sisällöt ;)). Hyvä silti ettei sinultakaan aina ihan kaikki onnistu ;D.
Sympatiat (ja aamun naurut! :D)
T:Sansan
Ihana kirjoitus. Vinkkaan sulle ettet täysin lannistu leipomisen suhteen =) pakastetaikinat on todellakin hintansa väärtejä. Ja porkkanakakun kuorrutteeseen suosittelen maustamatonta tuorejuustoa.
Kinkkukierteesi ovat kaikesta huolimatta herkullisen näköisiä!!
ihanaa ettet osaa kaikkea täydellisestä. :) kaikki kuvasi ja sisustustyylisi on niin ihanan ihanaa ettei sille löydy sanoja.
jos mä en osaa sisustaa tai ottaa kuvia niin onneksi sentään osaan leipoa...
tänään töissä tuli tehtyä 2,5l pinaattisämpylöitä, 2l pullataikinaa, 4 tuorejuustokakkua, 5peltiä mokkapaloja. siinähän se työpäivä meni. sotkiessa muiden siivotes...
huomenna jos katsois suolaisia juttuja. ja ihan vapaaehtoisesti kaikki kun leipominen on vain kivaa...
mut sä osaat sit sen kaiken muun mapituksesta sisustuksen välillä
Lähetä kommentti