Arvonta

Voittaja paljastuu videolta.

Taustalla häärivät mieheni ja Minja,

onnettarena Ida.

Onnea voittajalle!

(-Saia-)
Otathan yhteyttä sähköpostiini, eiparentoo@suomi24.fi.

Palkinnon sponsoroi Fairy.

***

Vastaajat käyttivät Fairya mm.
- astioiden pesuun
- ikkunoiden pesuun
- silmälasien puhdistukseen, mutta tähän tuli muutama kommentti, ettei näin kannattaisi tehdä - ikkunamaalaukseen
- sormivärien seassa
- kylpyhuonetaiteeseen
- vaahtopatsaisiin
- saippuakupliin
- yleisaineena suihkepullossa vedellä lantrattuna
- rasvatahrojen puhdistukseen vaatteista (fairya suoraan tahralle ja koneeseen tai sitten vuorokauden vaikutusaika)
- kauluksen puhdistamiseen
- syöttötuolin ruokaroiskejynssäykseen
- lattianpesuun
- maalattavien pintojen puhdistukseen
- pytyn, potan ja saunan lasin puhdistukseen
- auton sisustan puhdistukseen
- luisteluradan valmistamiseen kylpyhuoneessa
- koiran ruoka-alustan putsaukseen
- jääkaapin puhdistukseen
- kesäaikaan auton pissapojan nesteenä veteen sekoitettuna
(tämä oli aivan uutta!!!)
- peilin puhdistukseen
- ulkolelujen ja legojen puhdistukseen
- puulaatikon liukasteena
- veneen puhdistukseen
- valkoisten kenkien puhdistukseen
- muurahaisten ja kukkakärpästen keräämiseen
- köyhimpinä päivinä hiusten pesuun
- sormusten irrottamiseen sormista
- liesituulettimen pesuun
- hammaslabrassa tekohampaiden pesemiseen
- katkenneen avaimen metsästämiseen lukkopesästä
- [fairyvaahdolla] auton penkkien puhdistamiseen
- hampaiden purentakiskojen puhdistamiseen
- väliovien ja maalattujen seinien likojen puhdistamiseen
- uuninpeltien puhdistukseen
- keraamisen liesitason puhdistamiseen
- valkoisen koiran puhtaanapitämiseen, lähtee kaikki maantiepöly ja harmaus
- palaneen kattilanpohjan putsaukseen
(vahvalla fairy-vesiseoksella ja keittäminen päälle)
- liukasteena renkaidenvaihdossa, auton ikkunoiden kalvojen laittamiseen.

kun on oikein harmaata,

voi vetäistä uikkarit vaatteiden päälle
ja uimahousut uimalakiksi.
suunnitella lähtevänsä rannalle.
uimaan ja polskimaan.
piristää kummasti.

se lumi nimittäin sulaa nyt pois.
loskaa, loskaa, loskaa.
märkää.

kummasti piristi myös bloggerin uusi tekstieditori. klik.
vaikken sitä osaa vielä käyttääkään.
ja kun jättää välillä isot kirjaimet pois,
on varsin vallaton olo.



Hyvää viikonloppua!
Jos tapaat minut uimahousut päässä,
on seura tehnyt kaltaisekseen ja piristän vain mieltäni.

Valkeus

Nyt sitä lunta sitten sataa. Heti on paljon valoisampaa,
ja heti tuli joulu mieleen. Hyräilin jo joululaulujakin.
Tiukujen helinä vain puuttuu.

Viime jouluna odottelimme kovasti uuteen asuntoon muuttamista.
Ei ollut joulustressiä, oli vain muuttostressi. Ja remonttia.
Joulua odotettiin kuitenkin, paketoitiin hieman,
tehtiin joulukortit omista kuvista, ja mietittiin, löytääkö joulu meille.

Tuleva joulu on meille ensimmäinen tässä asunnossa.
Nyt on piha, jota voi koristella ja nyt on lumitöitä,
sekä aivan uusia mahdollisuuksia jouluvalmisteluihin.
Haluan tehdä lasten kanssa ainakin jäälyhtyjä pihalle,
pistää jään joukkoon pihlajanmarjoja (jos löydän) ja kuusenoksia (jos löydän),
haluan tehdä suuren mäen lumesta ja laskea siitä pepullani alas,
haluan tehdä lumiukon ja vaatettaa sen lasten kanssa,
haluan kuusen (ulos tai sisälle, sitä vielä pohdin),
haluan laittaa lyhtyjä pihalle,
haluan kiertää valokaapelia terassin ristikon ympäri (maltillisesti).

Sopivasti eilen, kun lumisade alkoi, postista tuli uusin Meidän perhe - lehti.
Lehden välissä oli Odotus-liite, jonka meinasin ensin heittää roskikseen,
koska luulin odotuksen viittaavan perheenlisäykseen, jota meille ei ole tulossa.
Kyse olikin joulunodotuksesta.



Liite sisälsi mukavia vinkkejä jokaiselle 50. päivälle ennen joulua.


Tästä inspiroituneena kaivoin esille myös joulukirjani ja selailin niitä.
Nyt on pää täynnä ideoita, mutta ennen kaikkea, vielä on aikaa toteutukselle!



Joulukalenteriksi haluan ommella kangaspusseja, numeroida ne ja täyttää pienillä aarteilla.
Miestäkin voisi ilahduttaa joku joulukuun päivä omalla lahjapussilla.
Sisälle vaikka lupaus niskahartiahieronnasta, jalkakylvystä tai pokeri-illasta.
[Ettei ihan lässyksi mene, niin luulen, että mies valitsisi sen pokeri-illan. Poikien kanssa. ]




Paketointiin täytyy keskittyä melkein yhtä suurella hartaudella kuin itse sisältöönkin.
Samat vanhat jutut käytössä tänäkin vuonna, ruskeaa paksumpaa paperia,
vähän sanomalehteä, nyörejä ja naruja.
Sisältö eli itse lahja jotain itsetehtyä tai jopa aineetonta. Klik.
Ihan uusi ulottuvuus itselleni ovat syötävät lahjat,
joita ajattelin myös kokeilla.



Jotain olen saanut jo valmiiksikin.
Villasukkia koossa 46, saappaisiin ja muutenkin käytettäväksi.
Isälleni.






Ideointi ja suunnittelu alkakoon!

Siivotaanko

välillä?

Tämä vihreä aine on ollut meillä käytössä vuodesta toiseen.
Riittoisaakin, kerran vuodessa ostan pullon ja se riittää.
Käytän sitä käsitiskissä, ikkunanpesussa,
sekä pienessä suihkepullossa vedellä lantrattuna.
Sellaisena yleispuhdistusaineena - silloin kun pitää irrottaa
vaikka kuivunutta nuudelia seinästä.
Olen kuullut, että jotkut poistavat vaatteista pienet tahrat tällä,
miten se tapahtuu?

Käsitiskiä meillä syntyy aika vähän,
joitain vanhoja kuppeja en koneeseen raaski laittaa.
Niin ja sitten kattilat (teflonpintaiset) pesen käsin.
Kone pesee kaiken muun - ja täytenä.
Vajaita koneellisia meillä ei pestä.

Kertokaahan, miten ja mihin te käytätte Fairya?
Vinkkejä? Kikkoja?
Mitä mieltä ylipäätänsä kyseisestä aineesta?


Vastanneiden kesken arvon palkinnon -
lahjakortin siivouspalveluja tarjoavaan yritykseen.
Ja vielä lähialueellasi toimivaan yritykseen, eli kyse ei ole itsestäni. Valitettavasti.

Aikaa osallistua tämän viikon sunnuntaihin,
eli isänpäivään
eli 8. marraskuuta asti.
Arvonnan suoritan maanantaina 9.11.

Vielä kerran

Ja tässä näitä tulee, kun pyydettiin.
Vertailukuvia. Ihan alusta tähän päivään.
En oikein itse pysty näitä vielä kunnolla katselemaan,
päätäni pyörittelen, sormien lomasta kurkin ja ihmettelen.

Kaikista pahimmat ja vähäpukeisimmat kuvat jäävät
vielä tänne kotikoneelle - ihan kaikkeen en ole valmis.
Kerran kuussa on napattu alusvaatekuva,
niistä kehityksen huomaa kyllä parhaiten.


Tässä kesäkuulta otos. Tästä lähdettiin.
Tässä on tissiä, tässä on käsivartta. On mistä rutistaa.
Painoindeksi 31,4.


Lähtötilanne ja tilanne nyt. 4,5kk aikaa välissä.
Painoindeksi nyt 23:n kieppeillä. Ei tässä hoikkiksia olla,
mutta normaalipainoisia. Se riittää.
Ei ole kahvoja, ei ole vuorta. On vain vähän riippuvaa ja roikkuvaa.


Käsivarsista. Lähtötilanne ja nyt.
Oikeanpuoleisesta kuvasta näkee myös tuon rintapolitiikan tilanteen nyt -
ne meni. Eikä edes itketä.


Vasemmanpuoleisin on lähtötilanne kesäkuulta, ja ei, en ole raskaana,
keskellä kuva elokuulta ja oikeassa laidassa syyskuinen kuva.



Lokakuu eli nyt-kuvat:









Että näin.
Ja paluuta ei todellakaan enää ole.

Miehen

syntymäpäivä.
♥ ♥
Mies on tosin syntynyt oikeasti jo lokakuun puolella,
mutta jostain ihmeen syystä tämä päivä on merkattu
hänen syntymäpäiväkseen. Näin tarina kertoo.
Tiedä sitten näistä aasialaisista tavoista. Ja totuuksista.





Leivoin kolmea sorttia syötävää,
suht onnistuneesti.
Vain yhdestä jäi yksi ainesosa uupumaan,
kun en tajunnutkaan ohjetta.
Että jos ohjeessa lukee
"lisää muna ja keltuainen, jätä valkuainen odottamaan",
niin se tarkoittaa kahta munaa, ei yhtä.
[No joo, kyllä mä tehdessä vähäsen mietin, että
minkä osan munaa laitan vielä, jos valkuainen säästetään
ja keltuainen meni jo. Kuoret?]

Nooh, opinpahan taas uutta.
Ja tällä tavoin tulee joka kerta vähän
erilaista syötävää. Mitähän jättäisi seuraavalla kerralla pois?


Täs ois raakoja mustikkavaniljamuffinseja, miinus yksi muna.
Päälle tuli vielä kerros taikinaa ja sitten sellaista marenkia.
Mikä meinasi palaa uunissa.



Mulla on jokin kumma viehtymys näihin kierteisiin ja rulliin.
Nyt nää pysyi kasassa, sisällä ylikypsää saunapalvia, persiljaa
(meinasin muuten kirjoittaa persikkaa), punaista pestoa ja mozzarellaa.


Ja ketään ei sitten saanut kutsua juhliin. Mies kielsi sen ehdottomasti.
Joten siksi et saanut kutsua.
Siskoni perheineen pyysin kylään - maistelemaan, ei juhlimaan.
Ja miehen vanhemmat käväisivät, hakivat miehen ja lapsen temppeliin.
Jossa ripotellaan vettä sankarin päälle. Muun muassa.



Ja koska syntymäpäiväsankarista ei saanut ottaa valokuvaa,
saatte kuvan kokkikolmosesta.
Oikein hyvää sunnuntain jatkoa!

4,5 kuukautta takana

ja loppuelämä edessä.

Kun kesäkuussa aloitin tämän projektin,
olin niin kypsä omaan olotilaani. Kypsä ja ähky.
Kiersin peilit kaukaa, en jaksanut mitään.
Nukuin päikkäreitä, joiden jälkeen olisin voinut nukkua lisää.
Söin lisää. Ja sitten taas väsytti.
Söin mitä vain ja ihan niin paljon kuin sillä hetkellä napa veti.
Lautasmallin tiesin, mutta mitä siitä. Yleensäkin uskon siihen,
että ihmisillä on kyllä ne faktat päässään, mutta toteutusta ei.
Alussa ajattelin myös, että mulle sopisi parhaiten
vanha kunnon Atkins - rasvaa, rasvaa ja rasvaa.
Luopuisin vain hiilareista, mutta voisin vedellä lihaa surutta.

Kaipa ajattelin myös niin, että mitä sillä on väliä, miltä näytän.
Kotonahan tässä vain ollaan, lasten kanssa. Lapsille ostelin kyllä vaatteita,
sehän oli niin helppoakin, kun mahtuvat noihin normikokoihin.
Enemmän kai silloin mietin sitä, kuinka ihanalta sitä vain näyttäisi,
jos painaisi vähemmän. Terveydellisistä syistä viis.
[Tässä yksi asia, mikä muuttui.]

Miehelle on ollut koko ajan ihan sama,
olenko ässää vai äksällää. Tykkää kuulema minusta,
koosta välittämättä. Kehuu omalla tavallaan,
pienillä eleillä, ohimennen.
Tytöt eivät ole varmaan huomanneetkaan.
Paitsi ehkä sen, että äiti jaksaa juostakin.
Ja että äidille mahtuvat myös isän vaatteet.

Olen myös aina ollut nopea syöjä.
Siinä vaiheessa, kun mies vasta latasi omalle lautaselleen ruokaa,
minä jo santsasin.
Ja koska kylläisyyden tunne tulee vähän jälkikäteen,
tiedätte varmasti, miten kävi.
Paljastettakoon myös, että rakastan Aku Ankkoja ruokapöydässä,
muuten en niitä lue.
Joten kuvitelkaa tilanne:
lehti nenän alla, silmät lehdessä,
haarukan jatkuva, tasainen liike
lautaselta suuhun, lautaselta suuhun, lautaselta suuhun.
Ei kai siinä edes huomaa, että onkin syönyt yli tarpeidensa?

Sitä en tiedä, kuulunko tunnesyöjiin,
koska en mielestäni syönyt kyllästymiseen, tylsyyteen tai alakuloon.
Minä vain söin, koska oli muka nälkä.
Yksi suurimmista haasteista onkin ollut erottaa
toisistaan mielihalu ja se oikea tarve saada ravintoa.
Uskoisin onnistuneeni tässä.

Suuri haaste oli myös saada tämä antiliikkuja liikkumaan.
Ja myönnettävä se on, se oli alkuun ihan pakkopullaa.
Mutta muuttui siitä.
Alun kiivaan tahdin jälkeen ei tullut kyllästymistä,
vaikka siitä varoiteltiin, vaan tässäkin tahti vain tasaantui.
Ei lopahtanut.
Liikun, koska tykkään ja liikun silloin, kun tykkään.
Tykkään tunteesta, jonka saan, kun laitan lenkkarit jalkaan,
tykkään tunteesta, jonka saan liikkuessani,
ja tykkään tunteesta, joka minulla on liikkumisen jälkeen.

Ja tykkään myös vain olla.

[Tässä ensimmäiset tavoitefarkkuni nyt. Samat vaatteet 16.syyskuuta.]

Sinkkuelämää-sarjassa sanottiin joskus
[ja tätähän me kaikki seuraamme],
että jokaisella naisella pitää vaatekaapissaan olla skinny jeansit.
Sellaiset liian pienet, joskus jalkaan mahtuneet farkut.
Mullakin oli.
Tavoitefarkkuja.
Niitä aina kokeilin, mittanauhan sijaan.
Ja nyt ne ovat isot. Olen saavuttanut tavoitteeni.

En lähtenyt Atkinsin matkaan, vaan opettelin syömään terveellisemmin.
Aika tylsää, vai mitä? Ei poppakonsteja, ei ihmedieettejä.
Kokeilin laihistuotteitakin, ja niistä ainoat, jotka kelpuutin,
ja jotka ovat edelleen ruokavaliossani, ovat ProFeelin jukurtit.
Kyllä se on ihan se tavallinen ruoka, mikä toimii.
Noin niinkus tulevaisuuttakin ajatellen.

Tähän mennessä olen myös oppinut syömään hitaammin,
pienemmältä lautaselta (toimii, oikeasti!) ja tasaisemmin.
Pidän nykyisin myös keskustelua yllä ruokapöydässä.
En syö vieläkään iltaisin mitään, mutta olen tasannut välejä päivällä.
Pyrin syömään jotain 3-4 tunnin välein. Vaikka jotain pientäkin.
Käyn vaa'alla edelleen päivittäin, vaikka sanoohan sen järkikin,
että jos syön kohtuudella ja liikun säännöllisesti, vaa'an lukemat eivät
siitä suuresti muutu. Siitä on vain tullut tapa.

Tykästyin myös ruuanlaittoon, kun lihat jäivät.
Ajoittain ajattelen jopa intohimoisesti uusien juttujen kokeilemista.
Täytekakkuja en silti ala tekemään.

Tänään
- olen 21 kiloa kevyempi
- olen tyytyväinen
- jaksan.


Loppuun kuvia mekosta, jossa juhlin ystävän syntymäpäiviä.
Juhlissa mulla oli vielä mustat sukkahousut ja musta bolero tjsp.
Kengät liian isot, koska kengännumerokin on pienentynyt yhdellä.

Näihin tunnelmiin. ♥
Hyvää viikonloppua jokaiselle,
liikutaan tai ollaan liikkumatta,
mutta nautitaan!
Meillä taas synttärit, tällä kertaa ihan vaan kotona.
Ilman mustaa mekkoa.
Tai ehkä vetäisen sen miehen iloksi päälleni
ja kokkailen hellan ääressä. Korkokengissä.

Kirppuasiaa

Olen nyt muutaman viikon pitänyt pöytää kirppiksellä.
Myynyt kaksi jätesäkillistä lasten pieniksi jääneitä vaatteita
[heihei bodyt, heihei alle 86-senttiset],
kaksi jätesäkillistä omia isoiksi jääneitä vaatteita.
Ja jotain muuta pientä.

Olen myös yrittänyt pidättäytyä ostamasta sitä samaa määrää takaisin.
Edes kirpputorilta.
Jotain pientä nyt on tietty tarttunut mukaan.
Mutta erittäin vähän.
Ihan oikeista kaupoista en ole ostanut sitäkään.
Niih. Edistystä sanoisin.

Toki välillä kutkuttelee vieläkin,
saatan kierrellä kaupoissa ja vain katsella.
Hipelöidä. Ottaa käteen ja tunnustella.
Saatan kävellä jopa kassallekin,
mutta sitten jätänkin ostamatta.
Kun en tarvitse. Sitten kuitenkaan.
Kun tarkemmin harkitsen.

***

Tässä kuitenkin nyt näitä kirppisostoksia.
Itselle ja tytöille.
Omat ostokseni perustelen sillä,
että olen nyt neljästä kuuteen kokoa pienempi kuin ennen.
Hyvä muuten, että raaskin ostaa edes yhdet uudet rintaliivit vanhojen tilalle.
Kuppikoko pienentynyt kolmella kirjaimella, mutta silti vaan mennä kitkuttelin.


Mangon punainen paita, koiralaukku tytöille.



Kahdet farkut itselleni.



Harmaa Abercrombien teeppari.
Kuvassa edellisen kuvan farkkujen kanssa.



Tiger Of Swedenin valkoinen paita.
Tykkään hirmusti leikkauksesta,
edestä lyhyt ja takaa pitkä.
Kuvissa myös kirppisfarkut.









Farkkutakki Minjalle, Guess.



Caprihousut Idalle, Zara.

***

Ja ne, mitä oikein etsimällä etsin, ovat 104-senttiset housut.
Missä niitä on?? Tuntuu, että lastenvaatteissa on
iso aukko, joka alkaa 86 sentistä ja loppuu 120 senttiin.
Missä ovat vaatteet, ennen kaikkea housut, tältä väliltä?

Suunnittelua

Lastenhuoneen pinnasänky
muutti keittiöön sohvaksi.
Paikka tulee varmaan vielä muuttumaan,
mutta nyt se saa olla tuossa ikkunan alla.






Eteisen suunnittelu jatkuu,
kuten myös lastenhuoneen.
Hitaasti ja rauhassa.
En enää ryntää samantien jotain päätettyäni
huonekaluliikkeeseen ostamaan.
Nyt kiertelen ja kaartelen täällä kotona,
mietin, mitä voisin hyödyntää
ja mitä siirtelemällä toimisi paremmin.



Eteiseen suunnittelin aluksi sellaisia
vanhoja pukuhuoneen harmaita lukollisia kaappeja,
muttamutta - toimisivatko ne?
Niissähän on vain yksi hylly, se hattuhylly,
ja sitten naulakko.
Me taas tarvitsemme ehdottomasti lisää hyllyjä.
Olemme siis haudanneet tällä hetkellä ajatuksen,
odotelkoot pukkarikaapit vielä tovin varastossa.



Lastenhuone edistyy vasta sitten,
kun eteisestä vapautuu iso valkoinen kaappi leluille.
Nyt teimme siitä roskalavalta löytyneestä lastensängystä
täyspitkän, ja tarkoituksena oli, että molemmat lapset
siinä nukkuisivat. Juuh - eivät nuku.
Hyvällä tuurilla molemmat nukkuvat makuuhuoneessa
meidän vanhempien välissä.

Edit. Ja kiertokulku jatkuu -
makuuhuone uudistuu myös,
heti, kun lastenhuoneesta vapautuu
eräs kaappi.



Ja mikäs kiire tässä.
Rauhassa pähkäilen ja suunnittelen.
Olen myös huomannut, että mitä pidempään jaksan
suunnitella, sitä tyytyväisempi olen siihen viimeiseen ratkaisuun.
Vähän aikaa on pitänyt maistella tätä asuntoakin,
että mikä tänne sopii ja mikä ei.
Ja olen nyt kovin ihastunut meidän tummiin
ikkunanpokiinkin, mitkä alunperin halusin
hetinythetinyt maalata valkoisiksi.
Tästä maistelusta johtuen
meillä ei ole vielä niitä verhojakaan
muualla kuin keittiössä. Eikä tauluja.
Kun pitää katsella ensin hetki
ympärilleen. Ja tuumata.




Pähkäilen tätä blogin ulkoasuasiaakin.
En tiedä, jääkö tällaiseksi.
Kuvatilin täyttyminen pakotti etsimään muita ratkaisuja.

Tavallinen maanantai,

tavallisia puuhia.
Väriterapiaa syksyn keskellä,
luovaa ilmaisua.
Vesivärejä, muovailuvahaa,
maisatalo, pikkuesineitä,
imuri ja rätti.
Miltä maistuu muovailuvaha,
miltä vesivärit?
Pystyykö sormilla maalaamaan,
entä miten tehdään sieni?
Mitä kaikkea rätillä pystyykään
pyyhkimään?
Ja kuinka märkää vesi todella onkaan?
Entäs jos teltan kääntää nurin
ja menee sinne sisään päältä?

Pieniä ihmeellisyyksiä,

arkisia juttuja.

Hyvää alkuviikkoa!